Kalliimpien ääni- ja audiokorttien maailma vaikuttaa ensisilmäyksellä kovin köyhältä. Korteista puuttuu pelituki, ne eivät olekaan Sound Blaster- yhteensopivia ja joissakin korteissa ei ole äänisynteesiä lainkaan. Hintavampien korttien vahvat puolet ovatkin täysin toisella alueella. Siinä missä normaali kotiäänikortti toistaa digitaaliääntä siedettävästi lähes kahdeksaantoista kilohertsiin saakka muutaman desibelin heitoilla, kolmesta neljään kertaa kalliimpi kortti tekee saman täysin CD-tasoisesti. Avainsana on laatu.

Tällä kertaa testatut yli 2000 markan kortit voidaan jakaa kahteen ryhmään: musiikintekoon tarkoitetut, omalla äänentuotollaan varustetut äänikortit ja puhtaasti digitaaliäänen tallennukseen suunnatut kortit, joita myös audiokorteiksi kutsutaan.

Wavetable-äänisynteesi valtaa alaa vanhoilta FM-korteilta vauhdilla. Jokaisen tällä kertaa testatun äänikortin äänentuotto oli Wavetable-tekniikkaan perustuva. FM-synteesejä löytyy lähinnä lisukkeena vanhempien pelien tukemiseksi (Turtle Beach Tropez plus, emuloituna Ensoniq Soundscape Elite). Vanha kunnon Sound Blaster -tukikin löytyy vain edellämainituista korteista.

Hintavampien korttien etu on selvästi synteesien laatu ja käytetyn näytemuistin määrä. Yamahan kortit edustavat vakavammille asianharrastajille tuttua AWM2-teknologiaa eivätkä häpeä räkkiasennettavien isoveljiensä (modulit TG300 ja TG500) rinnalla lainkaan. Turtle Beachin Tropez plus sisältää korvaajansa Montereyn näytemuistin (4 Mt ROM), ja Ensoniqin Soundscape turvautuu valmistajansa ammattilaitteiden soundeihin.

Efektiprosessorit ovat kalliimpien äänikorttien yleinen piirre. Jokaisen efektiprosessorilla varustetun kortin efektivalikoima oli melko laaja. Monipuolisimmat efektit tarjosi Yamaha SW60, jossa prosessoria oli mahdollista käyttää myös ulkopuolisen audiosignaalin (vaikkapa laulu tai kitara) prosessointiin. Erilaiset 3-D-äänikenttäprosessorit ovat myös nostamassa päätään; tällä kertaa mukana olleista korteista ei kuitenkaan löytynyt SRS Labsin tai Qsound Labsin 3-D-prosessointia. Erilaisista efekteistä kerrotaan lisää efektit-kohdassa.

Signaalinkäsittelystä puhuttaessa oma lukunsa on Audiomedia III:n signaaliprosessori, joka on suunnattu tallennetun audion digitaaliseksi taajuuskorjaimeksi. Prosessori kykenee ekvalisoimaan kovalevylle tallennettuja ääniraitoja niiden toistossa, käytössä on maksimissaan kahdeksan erilaista vapaasti sijoitettavaa ja muokattavaa ekvalisointia.

Kaikkien PC-lisäkorttien asentaminen on aina Tapaus isolla T:llä. Äänikorttien suuren suosion myötä valmistajat ovat kuitenkin selvästi hioneet tuotteitaan myös asennusohjelmien ja -ohjeiden osalta. Testin ainoa hankalaksi heittäytynyt kortti oli Turtle Beachin Tahiti, joka yksinkertaisesti kieltäytyi toimimasta kahdessa eri mittauskoneessa. Kortti saatiin tosin myöhemmin toimimaan kolmannessa koneessa, mutta toistomittaukset jäivät tällä kertaa Tahitin osalta tekemättä. Palaamme asiaan myöhemmin.

Plug´n´Play (kytke ja käytä) -standardin mukaiset tuotteet tekevät vahvasti tuloaan, ja CardD:tä ja Tahitia lukuunottamatta kaikki testin kortit olivat enemmän tai vähemmän standardin mukaisia. Mainittavampia ongelmia ei minkään kortin asennusohjelmien käytössä ollut. Kunhan vapaista keskeytyslinjoista ja porttiosoitteista huolehtii ennen kortin asennusta, ei ongelmia yleensä ole.

Mittaus suoritettiin Audio Precisionin valmistamalla audiotesterillä. Korteista mitattiin niiden toistokäyrä, signaali/kohinasuhde, vaihevirhe ja särö. Yleisenä yhteenvetona voidaan todeta, että mikäli tavoitteena on ostaa hyvää ja halpaa, on hankittava kaksi eri tuotetta. CD-tasoista äänentoistoa vaativille löytyi testissä vain yksi standardin täyttävä tuote, Digital Audio Labsin CardD+. Digidesignin Audiomedia III pääsee lähelle, mutta multipleksoidun digitaali-analogiamuuntimensa takia kortin vaihevirhe on ylemmillä taajuuksilla täydet 180 astetta.

Tavanomaisten äänikorttien osalta tulokset vastasivat odotuksia. Huomioitava kuitenkin on, että signaali/kohinasuhteen heikohkot arvot eivät kieli niinkään korttien suuresta pohjakohinasta vaan huonosta häiriösuojauksesta. Painotetun ja painottamattoman signaali/kohinasuhteen yllättävän pieni ero kielii ulostuloihin vuotavasta hurinasta, joka todennäköisesti on lähtöisin näytönohjaimesta. Kotikäyttäjän kannattaa siis miettiä mihin korttipaikkaan äänikorttinsa sijoittaa, erot voivat olla yllättävänkin suuria.

3-D-äänikenttäprosessorit ovat mielenkiintoinen uutuus stereoäänen maailmassa. Niiden avulla pyritään tarjoamaan kuulijalle kolmiulotteisempi ja näinollen todenmukaisempi äänimaisema. Dolby Surround lienee kaikille jo tuttu, mutta sen käyttö perustuu äänen enkoodaukseen ja dekoodaukseen, jolloin toistossa tarvitaan apulaitteita.

SRS ja Qsound ovat 3-D-äänikenttätekniikoita, jotka pyrkivät kolmiulotteiseen äänentoistoon ilman ulkoisia apulaitteita. Temppu tehdään muokkaamalla eri äänten vaiheita ja voimakkuutta stereokuvassa. SRS:n tai Qsoundin avulla tehtyjä äänitteitä voi siis kuunnella tavallisilla stereolaitteilla, vaatimuksena ovat ainoastaan oikein vaiheistetut ja sijoitetut kaiuttimet. Kuulijan on myös oltava juuri oikeassa kohdassa stereokuvaa ja oikealla etäisyydellä kaiuttimista. Qsoundia on efektiprosessorimuodon lisäksi saatavissa myös ohjelmistona, joka laskee 3-D-äänimaiseman suoraan audiotiedostoon.

Lisätietoja erilaisista 3-D-äänitekniikoista tarjoavat seuraavat www-osoitteet:

SRS: HTTP://www.srslabs.com

Qsound: HTTP://www.qsound.ca

Kuten tietokoneiden maailmassa yleensäkin, myös äänikorteista puhuttaessa on pidettävä mielessä ettei paraskaan laite tee mitään ilman asiaankuuluvaa ohjelmistoa. Usein käy niin, ettei kortin mukana tuleva ohjelmisto täytäkkään kaikkia toiveita. On aika etsiä sellaisia tuotteita, joiden avulla kortin todellinen hyöty saadaan irti.

Viime aikoina ovat musiikkialan suosituiksi tuotteiksi nousseet erilaiset sekvensseri/audio-ohjelmstot. Siinä missä ennen käytettiin kahta ohjelmistoa, toista sekvensserinä ohjaamaan midimaailman tapahtumia, ja toista hallitsemaan analogisten äänien tallentamista, voi käyttäjä tänä päivänä ostaa tuotteen jossa yksi ohjelma huolehtii molemmista asioista. Tälläisiä yhdistelmäohjelmistoja ovat mm. Twelve Tone Systemsin CakeWalk Audio sekä EMAGICin valmistama Logic Audio.

Sekvensseri/audio-ohjelmat ovat musiikin harrastajalla ja ammattilaiselle suuri helpotus erilaisten käyttöliittymien ja synkronointiongelmien viidakossa. Toinen ehdoton etu on se, että lähes kaikki sekvensseri/audio-ohjelmistot osaavat käytetyn koneympäristön tehokkuudesta riippuen soittaa neljästä kuuteentoista audioraitaa samalla kertaa. Moniraitaäänitys ja toisto on todellakin mahdollista vaikkapa muutaman sadan markan äänikortilla.

Logic Audio on ammattikäyttäjille suunnattu, objektipohjaiseen ajatteluun perustuva sekvensseri/audio-ohjelmisto. Logic osaa hyödyntää kotikäyttäjälle suunnattuja äänikortteja normaalin Windows-multimediarajapinnan kautta, tai ammattilaistason kortteja DAE-rajapinnan läpi. Yhtiön ilmoituksen mukaan sellaisten tuttujen valmistajien, kuten Creative Labsin, Rolandin, Graviksen, Aztechin ja Turtle Beachin kortit toimivat ongelmitta. Tässäkin testissä olevat CardD ja Audiomedia III löytyvät tuettujen laitteiden listalta. Audiomedia III:n käyttäjät voivat myös käyttää korttia DAE-rajapinnan avulla.

Ensoniq Soundscape Elite

Maahantuoja: Hellaspiano Oy, (90) 622 0870

Soundscape on ISA-väylään asennettava 16-bittinen kortti. Kortti on fyysisesti pitkä, joten ennen asennusta kannattaa varmistua siitä että tilaa koneessa on. Käsikirja on huonosti luettava, eikä kerro esimerkiksi kortin efektiprosessorista muuta kuin sen että sellainen on.

Jumppereita kortilla on runsaasti. Ainoastaan keskeytys on valittavissa ohjelmallisesti. Kortilla on tosin IDE-liitäntä sekä valmiit liitännät kolmelle eri CD-ROM-standardille (Matshushita, Mitusmi ja Sony), joten jumpperien määrä ei ole ihme.

Kortin mukana seuraa sekalainen valikoima erilaisia audio- ja midiohjelmia. Pakollinen räkkikooste löytyy, samoin usean halvemman korin mukana tuleva Midi Orchestrator. Asiallinen audioeditori puuttuu.

Ensoniqin synteesi perustuu vain 2Mt:n ROM-muistiin, mutta myönnettävä on että tila on käytetty hyvin. Torvet ovat kuulaita, piano asiallinen ja rumpusoundit jopa erinomaisia. Ainoa häiritsevä tekijä on soundien suhteellinen ohuus, piirre joka yleisesti vaivaa myös Ensoniqin suurempiakin synteesejä. Ensoniq saa soundiensa puolesta kouluarvosanan 8-.

Hinta: 1995,-

Maahantuoja: Microdata, Superstore (90) 329 000

Turtle Beach Tahiti on varsinaisesti audiokortti, mutta kortin WaveBlaster-liitäntä antaa mahdollisuuden käyttää sitä myös äänikorttina. Testasimme TB:n Yamahan WaveBlaster-tytärkortilla (DB50) ja erillisellä WaveBlaster-kortilla (SW60) varustettuna. Tahiti itse on 16-bittiseen ISA-korttipaikkaan asennettava kortti. Asennusohjelma on helppo ja nopea, ja mukana seuraa varsin asiallinen käsikirja. Yamahan korttien asennus on vaivaton prosessi; DB50 asennetaan paikoilleen Tahitin WaveBlaster-kantaan, tai SW60 omaan korttipaikkaansa. DB50 ei tarvitse ohjainohjelmaa lainkaan. Molemmat tuotteet tukevat sekä Windows 3.1:tä ja Windows 95:ttä.

Tahitin mukana seuraava ohjelmisto koostuu Turtle Beachin aiemminkin kehutusta Wave SE- äänieditorista ja erilaisista kortin apuohjelmista. Yamaha toimittaa korttiensa mukana CD-ROMin jossa on erinomainen XG -yhteensopivien syntetisaattorien editointiohjelma. SW60:n ostajaa hemmotellaan CakeWalkin varsin monipuolisella sekvensseriohjelmalla.

Yamahan synteesi on tehtaan W-sarjan ammattilaiskoneista kotoisin joten soundit ovat sen mukaiset. Erona W-sarjaan on vain pienempi ROM-muistin määrä, joten aivan täydellinen ei Yamahakaan ole. Pianot ja jouset jättävät toivomisen varaa, mutta muuten Yamaha lähestyy jo uhkaavasti ammattikoneen tasoa. Resonanssisuotimet ja erittäin laadukkaat ja monipuoliset efektit tekevät Yamahasta jo varsin käyttökelpoisen äänilähteen. Yamahan soundit saavat tässä vertailussa kouluarvosanan 9 ½, mutta huomautettava on, että kortin hinta/laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan.

SW60 tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden kierrättää ulkopuolinen audiosignaali kortin efektiprosessorien kautta. Prosessointia voisi kuvitella käytettäväksi vaikkapa kitaran tai laulun efektisoinnissa.

Hinta: Tahiti+SW60XG : 2890,- Tahiti+DB50XG: 2790,-

Maahantuoja: Microdata, Superstore (90) 329 000

Tropez plus on 16-bittiseen ISA-korttipaikkaan asennettava äänikortti, joka eroaa edeltäjästään Tropezista suuremmalla sample-ROM-muistillaan ja efektiprosessorillaan. Vanhaa Tropez-korttia myydään yhä nimellä TBS-2000.

Kortti tukee sekä Windows 3.1 -että Windows 95-ympäristöjä. Kortin asennusohjelma on DOS-pohjainen ja hieman sekava. Käsikirjoja on vanhaan Tropeziin verrattuna parannettu, eikä kortin asentaminen tuota suurempia vaikeuksia. Tropez plus on kortti, joka on suunniteltu tukemaan yhtä jos toistakin standardia (Windows Sound System, Sound Blaster, FM-synteesi, MPU-401) joten käsikirjan huolellinen lukeminen on tarpeen jotta harmailta hiuksilta vältytään.

Ohjelmia kortin mukana tulee runsaasti. Midisoft Recording Session sekvensseri, mikseriohjelma jossa on hyvin toimiva äänitystason mittaus, sekä toiminnoiltaan ammattimaista lähentelevä Wave SE -äänieditori (joka tukee myös äänien lataamista kortin RAM-muistiin). Mukana tulee myös WavePatch-ohjelma, joka mahdollistaa kortin syntetisaattorin jokaisen parametrin editoimisen, ja omien ohjelma-asetusten (.wav-tiedostojen käyttö on mahdollista) tekemisen ja tallentamisen. Omaa RAM-muistia ei kortilla ole, mutta standardi SIMM-moduleilla tehtävä laajennos mahdollistaa 12Mt:n maksimimuistin. Pakolliset räkkiohjelmat (cd, wave, midi ja mikseri) on myös ohjelmapakettiin laitettu, näistä löytyvät myös erilliset versiot.

Tropezin soundeista on aika ajanut jo hieman ohitse. Tropez Plussan äänentuoton perustana ovat samat samplet kuin vanhassa Tropezissa, tällä kertaa tosin kompressoimattomina versioina. Laatu on hyvä, mutta äänet sinänsa eivät ole mitenkään erikoisia verrattuna testin muihin kortteihin. Tropez Plus saa ääniensä puolesta kouluarvosanan 7.

Hinta 1795,-

Digidesign Audiomedia III

Maahantuoja: SounData Oy, (90) 490 322

Audiomedia III oli testin ainoa PCI-väyläinen audiokortti. Kortti toimii niin Windows 3.1 kuin Windows 95 -ympäristössäkin. Liittimiksi on valittu CardD+:n tapaan tavallista pienoisplugiliitintä järeämmät RCA-liittimet. Kortti on Plug-n-Play (kytke ja käytä) -standardin mukainen, joten asennus oli helppoa: kortti koneeseen, kahden asennuslevykkeen (toinen Session 8-ohjelmistoa ja toinen Windows-audioajuria varten) läpikäyminen ja kortti toimi moitteetta. Kaikki asetukset tehdään ohjelmallisesti, kortilla ei ollut ainuttakaan jumpperia.

Käsikirjat ansaitsevat kunniamaininnan. Kuten Digidesignin tuotteissa yleensä, myös Audiomedia III:n mukana tulee todella tuhti ja selkeä manuaali niin kortin kuin ohjelmistonkin käytöstä.

Kortin mukana toimitetaan vain yksi ohjelma, mutta se on sitäkin juhlavampi: pakettiin kuuluu Digidesignin PC-kovalevyäänittimistä tuttu Session-äänitysohjelmisto. Sessionia käytettäessä kortti kykenee kahdeksan yhtäaikaisen raidan toistoon suoraan kovalevyltä.Maksimi yhtäaikaa äänitettävien raitojen määrä on neljä (2 analogisista sisääntuloista ja 2 digitaalista sisääntuloista). Korttia on saatavana myös ilman Sessionia, jolloin paketin hinta putoaa noin viiden tuhannen markan tasolle. Tällöin kortin ohjelmisto tosin käsittää vain ja ainoastaan kortin ajurit.

Kortin korkea hinta selittyy sen laadulla ja ominaisuuksilla. Kortilla oleva DSP mahdollistaa kahdeksan vapaasti sijoiteltavan digitaaliekvalisaattorin käytön. Kortilta löytyy myös digitaaliset S/PDIF -liittimet, joilla kortti voidaan kytkeä suoraan esim. DAT-nauhuriin.

Hinta : 6850,- (Session-ohjelmistolla), ilman Sessionia 5490,-

Maahantuoja: Studiotec, (90) 592 055

CardD+ on 16-bittiseen ISA-korttipaikkaan asennettava puolipitkä kortti. Kortti on varustettu pienoisplugeja järeämmillä kullatuilla RCA-liittimillä. Käsikirja on erinomaisen niukka mutta asiallinen, eikä kortin mukana toimiteta muita ohjelmistoja kuin kortin Windows-ajurit (3.1 ja 95) sekä DOS-pohjainen äänitysohjelma. Kortin perusosoite asetetaan jumpperilla mutta muut asetukset tehdään ohjelmallisesti.

Valmistajan ammattimaisesta suhtautumisesta kertoo myös se mielenkiintoinen seikka, että tulo- ja lähtötasojen asetus tehdään jumppereilla (!), eikä ohjelmallista tasonsäätöä ole lainkaan. Valittavina ovat ammattikäytön +4dB, nykyään yleinen Commercial CD (0dB) ja kotilaitteissa usein käytettävä -10dB:n taso.

Hinta : 5900,-