Muokattu 20.7.2010: Muutamia julkisuuden lausuntoja kommentoitu ja muuta pientä näkökulma-asiaa lisätty.
Muokattu kesällä 2011: Argumentointiosio lisätty. Google +1 ja FB like -nappulat yleisön pyynnöstä.
Päivitetty lehtijuttujen perusteella Norjan tapauksen jälkeen.
29.7.2011: Poistettu google +1 kun se ei toimi, ja lisätty "Kolikon toinen puoli" -otsikko.
30.7.2011: Lisätty alkusanat
1.8.2011: Lisätty tsekin aselakia kuvaava osuus

Aselain hiplaajat

Alkusanat - 30.7.2011

Tämä sivu on ollut (näitä alkusanoja kirjoitettaessa) eri muodoissaan pystyssä jo hieman yli kaksi vuotta, ja sitä mukaa kun sanomista on mieleen tullut, olen pyrkinyt julkituomaan ajatuksiani aihealueita laajentamalla. Melko orgaaninen prosessi on johtanut siihen, että sivu saattaa olla jo hippasen hajanainen, ja esiintyypä tekstissä tarpeetonta toistoakin. Sivu vaatisi täysremontin, mutta aika on rajallinen resurssi.

Aselaki ja sen soveltaminen on mennyt sivun kirjoittamisen aikavälillä pariinkin kertaan hieman uusiksi - ensin Aselain Yhtenäistämisohjeen (AYO) myötä, ja toisen kerran kesäkuussa 2011 voimaan tulleen aselain uudistuksen takia. Otsikoissa on pyritty viittaamaan kirjoitusaikaan aina kun se on ollut relevanttia. Tämä kannattaa pitää mielessä jos törmäät ensin johonkin josta tulee mieleen "eihän se näin ole",  jäljempänä todennäköisesti asiaan otetaan päivitetysti kantaa.

Sivu on myös saanut jonkin verran palautetta, suoraa ja epäsuoraa. Suorassa ei ole oikeastaan rutistu mistään, lähinnä kiitelty että joku on viittiny. Olkaa hyvä. Epäsuorassa palautteessa ihmiset ovat mm. valittaneet että tekstiä on raskasta lukea sen jatkuvan kärjistämisen takia. Olen tästä hieman pahoillani - allekirjoittaneen kirjoitustyyli tuppaa olemaan suht pureva, varsinkin kun motivaatio kirjoittamiseen on yleensä taas jokin uusi lehtijuttu tai julkisuuden henkilön lausunto, jossa sekaisin menevät niin puurot, vellit, appelsiinit kuin omenatkin, ja joissa aseita ja niillä harrastavia leimataan surutta ja joissa - ainakin oman mielipiteeni mukaan - vaaditaan milloin mitäkin järjettömyyttä jolla asiat "korjataan". Vaikka tyyli on mitä on, olen silti yrittänyt pysyä faktapohjalla ja tarkistamaan saatavilla olevan informaation niin hyvin kuin se on mahdollista. Tämä ei tarkoita että sivu olisi virheetön - tekevälle sattuu ja niin edelleen. Korjaan toki sitä mukaa kun silmään sattuu.

Miksi tälläinen sivu on pitänyt mennä kirjoittamaan? Perimmäinen motivaatio on tietenkin se, että olen itse ampumaharrastaja, ja kyllähän se rassaa kun harrastusta ollaan rajoittamassa tai kieltämässä. Minua ei niinkään rassaa se, että kaikki ihmiset eivät pidä aseista tai edes niillä harrastavista, sehän on ihan hyvä että ihmisillä on mielipiteitä. Itse en suuremmin pidä esimerkiksi jääkiekosta - minusta se on brutaali urheilulaji jonka kannattajien ajatusmaailma tuntuu kovin vieraalta - mutta en silti kirjoita lehtien mielipidefoorumeille pläjäyksiä joissa vaatisin jääkiekon kieltämistä, avautuisin siitä kuinka kaikki lätkänpelaajat ovat varmasti hulluja vaimonhakkaajia ja väkivaltaisia apinoita ja kuinka kaikki voisivat vaikkapa pelata ringetteä jääkiekon sijasta.

Ja miksipä kirjoittaisinkaan - en minä siitä lätkästä niin paljon tiedä että voisin jotenkin perustellusti sitä vastustaa, kaikki lausuntoni olisivat täyttä höpöhöpöä ja tunnepohjaista rääpimistä. Tämä periaate ei kuitenkaan tunnu jarruttelevan niitä ihmisiä jotka ovat päättäneet - yleensä tuntematta ampumaurheilulajeja, metsästystä tai muuta aseharrastusta lainkaan - vastustaa jämäkästi aseita. Tämän sivun tarkoitus on jakaa informaatiota niin ettei asevastaisen henkilön olisi pakko kuunnella mielipidefoorumien kettuilua kun henkilö sotkee asiat keskenään viidennen kerran peräkkäin. Samalla toivon sivun vähentävän joidenkin mielissä asuvaa pelkoa ja epäluuloja aseita ja niillä harrastavia kohtaan.

Kävijätilastojen mukaan sivulla on ollut liikennettä mm. KRP:n, eduskunnan ja valtioneuvoston koneilta - mainiota. Jos lukijoissa on kansanedustajia tai päättäjiä, niin toivotaan että jotain tarttuu - saa niitä aseita vastustaa, mutta olisi miellyttävää että puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja perustellaan mielipidettä muullakin kuin mututiedolla. Aihe on ollut ilmeisen kiinnostava; sivua on logien mukaan plärätty 22630 eri koneelta käsin (laskenta tehty 1.8.2011, mukana myös suurempia välityspalvelimia jotka näkyvät vain yhtenä koneena, joten kävijämäärinä luku on alakantissa)

Oma harrastukseni on nyt kestänyt kuusi-seitsemän vuotta, enkä keksi siitä pahaa sanottavaa. Kaikki tapaamani ampumalajien harrastajat ovat olleet yllättävä leikkaus Suomen kansasta - sanavalmiita, hauskoja, kohteliaita, osaavia ja hymyileviä. Radoilla laukatessa tuntuu siltä kuin olisi laskeutunut toiselle planeetalle jossa sattumalta puhutaan suomea - ihmiset tervehtivät outojakin naamoja reippaasti ja juttelevat small talkkia kuin maailmankansalaiset ikään. Jos ette itse harrasta, ja tunnette jonkun joka harrastaa, nyhjätkääpä sitä hihasta ja kysykää että voisko päästä joku kerta mukaan. Tulette yllättymään positiivisesti. Pyssyt eivät ole lainkaan pelottavia kun huomaatte millä varovaisuudella ja huolellisuudella niitä omistavat niihin suhtautuvat, ja kuinka mukavaa on harrastaa laumassa jossa kaikki lähinnä kannustavat, kehuvat, opastavat ja neuvovat jos tarvetta on.

Hieno harrastus, hienoja ihmisiä.

Espoossa 30.7.2011

Ja asiaan.

Aloitetaan faktoilla. Kannattaa lukea tarkkaan.

• Suomessa on 650 000 luvallisen ampuma-aseen omistajaa.
• Suomessa on 5,2 miljoonaa henkilöä.
• Suomessa kuolee noin 120 henkilöä vuodessa henkirikoksen uhrina.
• Suomessa tehdyissä henkirikoksissa tuliase on tekovälineenä 16 %:ssa tapauksista.
• Suomessa tehdyissä henkirikoksissa luvallinen tuliase on tekovälineenä 7 %:ssa tapauksista
• Suomalaisista luvallisen aseen omistajista 7,7 kpl epäillään vuosittain aseellaan tekemästään henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,012 promillea kaikista luvallisen aseen omistajista.
• Kaikista suomalaisista epäillään noin 120 henkilöä vuosittain henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,024 promillea koko väestöstä.
• Lähes poikkeuksetta suomalainen henkirikoksesta epäilty on 15-64-vuotias.
• Suomessa on 3,5 miljoonaa 15-64-vuotiasta henkilöä.
• Kaikista suomalaisista 15-64-vuotiaista epäillään noin 120 henkilöä vuosittain henkirikoksesta. Tämä vastaa 0,034 promillea kaikista ikäryhmään kuuluvista.

(teksti on törkeästi lainattu dokumentista Aseet_ja_henkirikokset_Suomessa - tarkemmat lähteet alkuperäisen dokumentin lopussa.)

Jos tuli luettua tarkkaan, tästä seuraa: Suomalaista laillisen aseen omistajaa epäillään henkirikoksesta (tämä tarkoittaa siis sitä, että poliisi tutkii ja lehdet kirjoittelevat) rivikansalaiseen verrattuna alle puolesta tapauksissa.

Kerran vielä: Laillisen aseen omistava kansalainen on keskivertopetteriä tuplaten turvallisempi ihminen.

Ja vielä kerran: Kannattaa nakkikioskin jonossa kysellä kuka jonottavista on laillisen aseen omistaja ja hakeutua siihen lähistölle notkumaan. Kaksinkertaistit juuri henkiinjäämismahdollisuutesi.

Vuosi 2010: Kyllä on niin turvatonta nykyään.

Alla tilastokeskuksesta kiskaistu taulukko kuolleisuudesta per 100.000 ihmistä, syynä väkivaltainen kuolema, aikavälinä muutama viime vuosikymmen. Mitenkähän se on, mihinkähän se ihmisten käsitys turvattomuuden lisääntymisestä mahtaa perustua? Faktoilla kun ei tunnu asian kanssa olevan mitään tekemistä.

Asiasta toiseen, iltapäivälehtiä kuulemma myydään mukavasti enempi kun pääsee etusivulle heittelemään kirkuvia otsikoita milloin mistäkin asiasta. Poliitikotkin vaikuttavat tärkeämmiltä kun pääsee puhumaan turvallisuudesta ja siitä että kyllä sitä pitäisi nyt jotenkin jollain lailla viimeaikaisten tapahtumien johdosta parantaa. Populismi noin terminä on viime aikoina muutenkin ollut kovasti tapetilla. Yleensä sitä ei vain käytetä puhuttaessa vaikkapa aselaista, lupahallinnon kiristämisestä tai muista näistä tälläisistä asioista, sillä Sehän On Ihan Eri Asia (tm).

Termejä poliitikoille

Mikään ei ota niin nupanderiin kuin se, että joka jumalan pälliääliö puhuu mitä sylki suuhun tuo niin perin asiantuntevalla otteella. Esimerkiksi kansanedustajan kuvittelisi tuntevan lakia paremmin kuin rivikansalaisen, joten miten ihmeessä joka ikinen populistipolitikko joka haluaa aselakia hiplata, lätisee suu viivana asian vierestä termeillä jotka ovat päin honkia?

Käsiase

Käsiase sitä, käsiase tätä. Kielletään käsiaseet. Aselainsäädäntö ei tunne käsiaseita lainkaan.

Tässä laissa tarkoitetut ampuma-aseiden tyypit ovat haulikko, kivääri, pienoiskivääri, pistooli, pienoispistooli, revolveri, pienoisrevolveri, yhdistelmäase, kaasuase, merkinantopistooli, mustaruutiase ja muu ampuma-ase.

Kansanomaisemmat luokittelut ovat pitkä ja lyhyt ase. Pitkä ase on ikäänkuin kivääri. Lyhyt ase on semmoinen pistooli. Kaikki edellämainitut ovat käsiaseita; raskas jalustalla varustettu konekivääri tai vaikkapa kranaattikonekivääri eivät ole käsiaseita, niitä ei voi yksi ihminen kanniskella ja ampua.

Käsiase-termi nykyään käytettävässä muodossaan on huono anglismi - amerikanmaan "handgun" on suomessa ns. lyhyt ase, tai tarkemmin pistooli, revolveri, pienoispistooli tai pienoisrevolveri.

Jos joku haluaa kieltää kaikki käsiaseet, käytännössä lähtee sitten jokainen hirvikivääri, linnustushaulikko ja ne pienemmätkin pyssykät siinä samassa ryppäässä.

Aseenkantolupa

Ja tätähän sitten näkeekin joka paikassa. Ampuma-aselaki ei tunne termiä "aseenkantolupa". Suomessa yksinkertaisesti ei ole aseenkantolupia niin kenelläkään. Amerikassa on näitä "concealed carry" ja "open carry" -lupia, joita voidaan pitää "aseenkantolupina".

Kansalaisella, jolle myönnetään lupa aseeseen joko urheilu- tai metsästystarkoitukseen, on hallussapitolupa. Sen avulla kansalainen saa rontata pyssyään lataamattomana ja koteloituna kodin, metsän, ampumaradan, asekaupan ja asesepän liikkeen välillä. Sitä EI saa kanniskella ladattuna kainalokotelossa tai housunkauluksessa, muutoin poliisi tulee ja vie pyssyn pois, ja pääseepä kansalainen hyvässä lykyssä vielä tutustumaan vankeinhoitolaitokseenkin.

Jos em. hallussapitolupa on annettu oikein erikseen työtehtävää varten, laki sanoo:

Ampuma-aseen hallussapitoon työtä varten annettu lupa oikeuttaa kantamaan kyseisessä työtehtävässä vain ampuma-asetta tai sitä ominaisuuksiltaan vastaavaa asetta, jonka hallussapitoon lupa on annettu.

Tälläisiä lupia on rivikansalaisen turha yrittää hakea, näitä löytyy sitten poliisilta, henkivartijoilta ja sen sellaisilta. Koulutus- ja seurantavaatimukset myös yllättävästi pompsahtavat aivan omaan luokkaansa.

"Helposti piilotettava"

Yksi lyhyiden aseiden kieltämistä vaativien politikkojen mielitermeistä koskee ajatusta siitä, että pistooli tai revolveri on helppo piilottaa vaatteiden alle.

Normaali yhdeksänmillinen pistooli on palttiarallaa 20 senttimetriä pitkä. Näppärästi kulkee takin alla suhteellisen huomaamatta, myönnetään.

Otamme esiin kätevän puoliautomaattihaulikon, jonka kapasiteetti on 5+1 patruunaa. Ja rautasahan ja ruuvimeisselin. Perä pois ruuvista, pistoolikahva tilalle ja piippu poikki rautasahalla. Lähietäisyydeltä yhä huimasti tappavampi kuin pistooli, eikä mittaa jää kuin kolmisenkymmentä senttiä - riippuen nyt vähän siitä, kuinka paljon laittomuuksiin ryhtyvä haluaa antaa periksi osumatarkkuudesta.

Voisiko joku nyt esittää, miten se 10 sentin lisämitta tekee katkaistusta haulikosta huonommin piilotettavan? Vai ovatko kaikki rikolliset yhtäkkiä lainkuuliaisia mitä aseiden muokkaamiseen tulee?

Sama temppu onnistuu myös kiväärille, kunhan sopiva malli valitaan.

Kivääri ja haulikko kulkevat aivan yhtä huomaamattomasti takin alla kuin pistooli, kunhan rikollinen osaa edes kahta työkalua käyttää auttavasti, ja aikaa löytyy puoli tuntia.

Ja jollei työkalu kädessä pysy, milloin viimeksi epäilit että urheilukassia tai kitaralaukkua kantavan henkilön pussukassa ei olekaan puhtaita jauhoja, vaan pitkä ase? Et ikinä.

"Järeä"

Tätä termiä käytetään ns. valtamedioiden uutisoinnissa. Normaalin toimittajan mielestä järeä käsiase on mikä hyvänsä ruutiase, joskus jopa ilmapistooli.

Pienoispistooli ei ole järeä "käsiase".

9x19mm pistooli ei ole järeä "käsiase".

.357 magnum -revolveri on kiikun kaakun.

.50AE-pistooli on järeä.

Osa äänekkäämmistä poliitikoista on kysynyt erilaisissa medioissa, miksei järeitä "käsiaseita" kielletä?

Arvatkaapa joutessanne, montako ryöstöä tai murhaa on tässä maassa tehty pistoolilla, jonka hintalappu huitelee lähellä kolmea tuhatta euroa, ja patruunat maksavat kaksi euroa kappale? Kyllä, ne ovat juuri sellaisia järeitä "käsiaseita".

Jos aselain hiplaaja pääsee kieltämään vaikkapa .50AE- ja .500S&W-kaliiperin "käsiaseet", putoavat em. kaliiperin aseilla tehdyt väkivallanteot ilmeisesti pakkasen puolelle, sillä niillä ei tälläkään hetkellä yksinkertaisesti tehdä mitään muuta kuin ammutaan radalla.

Ne ovat aivan liian kalliita hankkia ja käyttää, luvan saaminen moiseen on suhteettoman monimutkaista (sillä asetta luvallisesti hankittaessa on esitettävä paikka jossa asetta aikoo käyttää, ja suhteellisen harvalla ampumaradalla näiden rontattavien kenttätykkien käyttö on sallittua), niillä ampuminen vaatii vakaata kättä ja lujaa luonnetta ja ne ovat mahdottoman kokoisia käsitellä kätevästi.

Rikollinen haluaa helposti kätkettävän, halvan ja edes jollain lailla toimintavarman pyssyn, mielellään sellaisen johon saa patruunoita vaikkapa isoisän sodanaikaisesta asekätköstä. Tälläinen on yleensä taskuasemittainen, todennäköisesti itäblokin maissa valmistettu ikivanha sotilas- tai poliisipistooli. Niiden kaliipereissa ole yhtään mitään järeään viittaavaakaan. Sivuhuomiona, taskuaseita saa keräilijäluvilla, normaali ampumaurheilija ei taskuaseeseen lupia saa.

Sillä Desert Eaglella ei oikeasti ammuta niin kuin elokuvissa, yhdellä kädellä puolihuolimattomasti huitaisten ja liipasimesta nykien. Tykki löytyy äkkiä ampujan otsasta tai ampujalta puuttuu peukalo.

"Itseladattava kertatulikonepistooli"

Annika Lapintien kuolemattomaksi noussut aivoilmavaiva. Konepistooli on sarjatuliase. Kertatulikonepistooli on oksymoroni. Itseladattavan vastakohtaa en ole vielä nähnyt, harvoin aseliike lataa aseen puolestasi.  Annikan mitä ilmeisimmin oli tarkoitus sanoa "itselataava", jossa laukauksen jälkeen aseen ruutikaasun paine suorittaa latausliikkeen ja syöttää seuraavan patruunan aseen pesään.  Ampujan tehtäväksi jää kiskoa liipasimesta uudelleen että seuraava laukaus tapahtuisi. "Itselataava kertatuli" on kansanomaisesti "puoliautomaattiase".

Tälläiset ihmiset sitten päättävät asioista, kyllä luottamus nousee taivaisiin.

Lapintien möläyksessä bonuksena kauhisteltiin vielä erikseen tälläisten aiiiivan kamalan näköisten teleskooppiperäisten ja näin ollen helposti piilotettavien aseiden saatavuutta. Lapintie selkeästi ei koskaan ole yrittänyt keskustella lupaviranomaisen kanssa asetyypistä "muu ase".

Soitto lähimmälle poliisilaitokselle saattaisi auttaa, kannattaa koestaa kuinka helposti lupaviranomainen myöntää luvan kun anomukseen rastittaa asetyypin kohdalle "muu ase" (tässä tapauksessa siis kiväärin omainen, mutta sen mitat alittava ase) ja toimintatavaksi TT3, itselataava kertatuli.

Onnea yritykselle. En henkilökohtaisesti tunne ketään joka olisi onnistunut. Huhujen mukaan joku jossain on. Ehkä poliitikolla on paremmat suhteet.

Toisaalta Lapintie myös kuvittelee, että internetistä saa luottokortilla tilattua aseita kuka tahansa. Onnea jälleen yritykseen - amerikkalaiset eivät toimita pyssyjä Suomen kaltaisille terroristivaltioille hirmuisenkaan paperisodan jälkeen oikein itkemälläkään, ja eurooppalaiset asekaupat ovat yllättävän pedantteja esim. voimassaolevan ostoluvan suhteen.

Lapintie myös fantasioi nettikirjoittelussaan ostavansa poliisin asehuutokaupasta ex-luvattoman aseen ja hävittävänsä sen. Lapintie ilmeisesti ei käsitä, että poliisikin myyvänä osapuolena haluaisi ensin nähdä sen myönnetyn ostoluvan, ja käyttötarkoitus-kohtaan kun raapustaa "aion hävittää aseen", ymmärrystä tuskin roppakaupalla ropsahtaa, laki kun inhasti luettelee hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Jos Lapintie puolestaan kirjoittaisi käyttötarkoitus-kohtaan jonkin ns. hyväksyttävän tarkoituksen, syyllistyisi Lapintie ampuma-aserikokseen valehdellessaan lupaviranomaiselle.

Ilman voimassaolevaa ostolupaa tai keräilijälupaa haluan myös palavasti nähdä Lapintien yrittävän päästä koko huutokauppatapahtumaan. Jälleen, ehkäpä poliitikolla on erityisoikeuksia joita tavallisella kansalaisella ei ole.

"Lähes sarjatuli"

Matti Vanhasen aivoilmavaiva. Ei tarkoita mitään. Aseiden toimintatapa on joko kertatuli, lippaallinen kertatuli, itselataava kertatuli ja sarjatuli. "Lähes sarjatuli" voisi olla ns. burst fire, jossa yhdellä liipasimenvedolla ase ampuu esim. kolmen laukauksen sarjan. Laki inhottavasti tosin määrittelee tälläisenkin aseen sarjatuliaseeksi. Jos oli epäselvää, sarjatuliaseita Suomessa on armeijalla, poliisilla sekä muutamalla asekerälijällä. Ja siinä se sitten.

Tunteilla ratsastaminen ja knee-jerk -reaktiot

Auvisen ja Saaren massaitsemurhat saivat aikaan tavanomaisen kauhistelu- ja hössötysreaktion. Itsestäänselvästi on surullista ja uutisoimisen arvoista kun tälläistä tapahtuu, mutta reaktiot vallanpitäjien ja median suunnasta muistuttivat molemmilla kerroilla korppikotkien saapumista haaskalle. Lausuntosurffilaudat esiin, tunteiden aalto lähestyy.

Poliitikot sankoin joukoin nousivat median barrikaadeille huutelemaan edelläkin lueteltuja älyttömyyksiä. Syyllistä haettiin hirmuisen löysästä aselaista, poliisista, internetistä ja tietokonepeleistä, kuinkas muuten. Kieltoja ja rajoituksia suunniteltiin niin aselupien kuin asetyyppienkin suhteen.

Kukaan ei sanallakaan kysellyt mielenterveyshuollon tai median vastuun perään. Kouluampumiset olivat selkeästi ottaneet mallia amerikan vastaavista tapahtumista - jos ahdistuneelle ja katkeralle itsemurhakandidaatille annetaan vaihtoehdoksi joko perinteinen "kyllä teitä sitten kaikkia itkettää kun menen narun jatkoksi" -poistuminen tai "lehdet kirjoittelevat tästä tempauksesta vielä vuoden kuolemani jälkeen" -spektaakkeli, arvatkaa kumman se valitsee? Turha kuitenkaan luulla, että media itseään tarkastelisi kriittisin silmin, syyllinen on aina jossain muualla.

Media

MOT teki aselaeista jutun otsikolla "Aseet tai henki". Ottamatta kantaa ohjelman asenteellisuuteen, mielenkiintoista oli lukea ohjelman internet-sivuilta palautetta jossa ohjelman epäkohtia ruodittiin. Vastaava toimittaja vaivautui jopa puolustelemaan omia näkemyksiään. Ehdottomasti paras kommentti jonka MOT:n edustaja esitti, oli seuraava: "Olen yrittänyt saada keskustelijoita ottamaan kantaa siihen, oliko oikein että Auviselle ja Saarelle myytiin tuliase."

Mainio, mainio kommentti, jolla pyritään viemään huomio ohjelman epäkohdista, tyylilajina "Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?" Kannanotto on: kyllä, oikein oli. Molemmilla oli voimassaoleva ostolupa. Toimittaja näpäkästi kommentissaan siirsi vastuun pois lupaviranomaiselta ja yhdellä liikkeellä syyllisti aseet myyneen kaupan, jolla ei ole mitään osaa eikä arpaa siinä, että ostolupa on myönnetty. Toimittajan mielestä asekauppiaan pitäisi ilmeisesti vielä erikseen arvioida ostajan taustat, pitää pikku haastattelu ja vaatia vaikkapa harrastustodistuksia. Kommentti on joko nerokas hämäys tai osoitus toimittajan täydellisestä todellisuudentajun puutteesta. Se kummasta on kyse, jätetään harjoitustehtäväksi.

"Juonto: Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten välisenä aikana - kymmenessä kuukaudessa - Suomessa annettiin noin 50.000 uutta aselupaa."

Tässä kohden toimittaja tajuaa pitää suunsa kiinni siitä, että suurin osa luvista meni jo aseen omistaville ihmisille. Sekä siitä aiiiivan pikkuseikasta, että näillä luvilla ei myöskään todellakaan ostettu 50.000 uutta asetta - kun harrastaja A myy harrastaja B:lle aseensa, B tarvitsee ostoluvan. A menettää lupansa kyseiseen aseeseen kun ase on myyty. Arvioiden mukaan 70-80 prosenttia myönnetyistä luvista menee käytettyjen aseiden kaupassa ikäänkuin "päikseen", yhtään uutta asetta - eikä aselupaa - ei kiertoon tule. Mutta mikäs siinä kun massoja pitää säikytellä, pyssyjä, lupia ja uusia harrastajia tulee ovista ja akkunoista, kyllä me sellaisessa villissä lännessä eletään.

Oma lukunsa ovat "asiantuntijat" joita lehdistö mielellään käy haastattelemassa heti kun jotain ikävämpää tapahtuu. Lausunto-automaatti Jaana Haapasalo komppaa kympillä Iltalehden kanssa. Juttu otsikoidaan seuraavasti:

"Asiantuntija vaatii: Aseet pois kotoa!"

Otsikosta saa kuvan, että nyt joku aseasiantuntija, aselain asiantuntija tai poliisi tai semmoinen tässä kommentoi. Pienellä kaivamisella selviää, että kyseessä on kaikkien alojen erikoisasiantuntija, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Haapasalo. Haapasalo tuli mm. aikanaan tunnetuksi siitä, että Poliisiopisto päätti katkaista Haapasalon työsuhteen noin kolmen kuukauden jälkeen, ilmeisesti Haapasalo on - varovasti ilmaisten - asenteellinen, vaikeaselkoinen ja epävakaa ihminen. Ajatusten Tonava Haapasalo on myös ilmaissut että metsästys ei ole normaalin ihmisen toimintaa ja että vankilat tulisi lakkauttaa ja vangit siirtää "avohoitoon".

Jatkona odotamme Haapasalon valtionrahoitteista hirviohjelmaa, jossa hirvien kanssa käydään neuvotteluja siitä voisivatko ne harkita syntyvyydensäännöstelyä ja vältellä ihmisten ajoteitä molemminpuolisten kärsimysten estämiseksi, kun normalisoituneet ihmiset lopettavat hirvenmetsästyksen (ja sitä kautta hirvikantojen kurissa pitämisen).

Haapasalo on vähän hassu ihminen. Mutta keskimääräistä vakavampi kylähulluus ei estä Iltalehteä tituleeraamasta Haapasaloa "asiantuntijaksi". Hmm, olisikohan mahdollista että toimittajalla ei olisikaan aivan objektiivinen näkemys ja neutraali kanta asioihin?

Vuosi 2010: On muuten ihmeellistä, että nk. Porvoon tapauksen yhteydessä, jossa jo aiemminkin surmannut rikollinen niin sanotun elinkautistuomionsa (joka Suomessa on noin 10 vuotta tai siinä main) jälkeen päätti hampurilaispaikan autokaistalla argumentoida sanojen sijasta kineettisin projektiilein, ei Asiantuntija Jaana Haapasaloa ole haastateltu. Onhan Jaana sentään kriminaalipsykologian dosentti, joten rikollistaustaisen surmaajan asioiden arvioimisen olettaisi olevan nimenomaan Jaanan tonttia. Miksei Jaana ole otsikoissa kertomassa meille ilosanomaa vankiloiden lakkauttamisesta ja vankien avohoidosta? Tälle on varmasti jokin hyvä selitys. Ehkäpä Jaanalla on muita kiireitä.

Poliitikot

Todellisuudentajun sumentuminen koskee myös poliitikkoja. Huidotaan ja hosutaan, pääasia että näyttää siltä että jotakin tehdään, ja se on sitten aivan sen sama a) saadaanko hosumisella mitään todellista parannusta aikaiseksi ynnä b) hankaloitetaanko hosumisella täysin tarpeettomasti niitä ihan kilttejä ja kuuliaisia ampumaharrastajia. Pääasia että naama pysyy lehtien sivuilla ja palstamillimetrejä kertyy.  Yksikään poliitikko ei nosta kättä pystyyn ja sano "hei, mokattiinko me kun supistettiin mielenterveyshuollon rahoitusta, ja voiskohan koulujen oloja parantaa?"

Vastuuta kantava poliitikko on harvinaisempi kuin selvä näyttelijä.

"- Modernissa yhteiskunnassa käsiaseiden vapaa hallussapito julkisilla paikoilla ei ole kansalaisoikeus, kirjoittaa Urpilainen ."

Jutta Urpilainen ilmeisesti oman päänsä sisällä asuu 1700-luvun Amerikassa, sillä Suomessa ei minkään aseiden hallussapito julkisilla paikoilla ole minkäänlainen kansalaisoikeus. Eikä ole ikinä ollutkaan. Kukaan ei myöskään ole vaatinut, että ampumaharrastajat saisivat kanniskella välineitään julkisilla paikoilla vapaasti. Seuraavaksi Urpilainen varmaankin kertoo meille, että autolla ylinopeuden ajaminen voitaisiin kieltää vaikkapa laissa!

Kuvat eivät ole lavastettuja. Kukaan kuvissa olevista henkilöistä ei myöskään riko paikallista lakia.

Jyrki J. Kasvi puolestaan uuden suomen jutussa: "- Itselataavien käsiaseiden ja revolverien ominaisuuksiin kuluu, että aseella voi ampua monta laukasta nopeasti peräkkäin pelkästään liipaisinta painamalla. Näitä aseita hankitaan usein esimerkiksi hiekkakuopilla ja kaatopaikoilla tapahtuvaa peltipurkkien räiskimistä varten."

Kaatopaikoilla ja hiekkakuopilla ei yleensä saa juuri ampua, tai tulee maanomistaja poliisin kera. Lupia ei tälläistä toimintaa varten myöskään myönnetä, pitäisi olla joku ns. oikea ampumaharrastus. Jos jollakulla on ikioma sorakuoppa muutaman kilometrin päässä ihmisasutuksesta, tälläinen varmaan onnistuu kunhan valehtelee aselupahakemuksessa. Montakohan tälläistä maanomistajaa Suomessa on?

"- Räiskintäaseiden salliminen sen takia, että on olemassa myös eräitä urheilulajeja, joissa kyseisiä aseita käytetään, ei ole perusteltua. Kieltämällä räiskintäaseet luvallisten aseiden joukosta poistetaan tehokkaimmin tappamiseen sopivin asetyyppi. Harrastuksestaan luopumaan joutuville löytyy ampumaurheilun laajalta kentältä sellaisia lajeja, joissa käytetään kertalaukeavia pistooleja, Kasvi perustelee."

"Eräitä urheilulajeja"?

Kasvi voisi kertoa meille, mitkä ovat ne pistoolilajit joissa kertalaukeavaa pistoolia käytetään? Kas kun lajeissa olympiapistooli, vapaapistooli, isopistooli, urheilupistooli, vakiopistooli ja pienoispistooli käytetään niitä puoliautomaatteja tai revolvereita. Samoin on kaikkien toiminnallisten ampumalajien (IPSC, IDPA ja SRA) kohdalla. Näitä lajeja harrastaviinhan kuuluu pikaisesti arvioiden ainoastaan noin 99% (no, ehkä 98?)  lyhyitä aseita käyttävistä.

Ilmeisesti viime aikoina Suomeen on rantautunut uusia lajeja, joissa kertatulipistooleja käytetään. Mystisestä syystä myös asekauppojen hyllyillä on hirmuisen vähän kertatulipistooleja. Epäkohta korjaantunee pian, kunhan nämä uudet ja tuntemattomat lajit saavat tuulta alleen. Hinnatkin em. pistooleille ovat varmasti järkevällä tasolla, kunhan yleensä niin ahneet asevalmistajat alkavat massoittain valmistaa tälläistä pistoolimallia.

Kettuilu sikseen, käytännössä ns. vapaapistoolissa ammutaan tyypillisesti kertatulipistoolilla. Aseet ovat pitkiä ja hämmentävän näköisiä härveltimiä, hyvin usein käsityönä rakennettuja ja aivan järkyttävän kalliita laitteita. Kasvi suoraan sanoen valehtelee, ei meillä ole "lajeja" jossa kertatulipistoolia voi käyttää, meillä on tasan yksi (1) laji jossa em. asetyyppi on käytössä.

Kasvi siis haluaa ystävällisesti pakottaa käytännössä lähes kaikki ampumaharrastajat myymään kalustonsa (kukahan ne ostais, kun niillä ei enää sitten saa harrastaa?) ja siirtymään vapaapistooliampujiksi. Toiminnalliset ampujat ovat tästä varmasti mielissään - jos vaikkapa 10 vuotta on satsannut nopeuden, voiman ja tarkkuuden periaatteeseen dynaamisessa lajissa, jossa pääpaino on ampumatehtävän asettaman ongelman ratkaisussa, turvallisessa aseenkäsittelyssä, maalin vaihtamisessa ja liikkumisessa suorituksen aikana, voi vapaapistooli lajina tuntua hieman turhan erilaiselta harrastamiselta.

Kun jalkapallossa on niin paljon yleisön riehumista ja huliganismia, kielletään jalkapallon pelaaminen. Kaikki jalkapalloilijat voivat valita urheilun laajalta kentältä vapaasti biljardin. Noin ikään kuin analogiana Kasvin ehdotukseen. Molemmissa lajeissahan käytetään palloja, ja kaikki saivat vapaasti valita, joten turha ruikuttaa.

2011: Norjan tapauksen jälkeen

Verkkolehti, Erkki Tuomiojan haastattelu

Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) haluaisi rajoittaa automaatti- ja konetuliaseet viranomaisten käyttöön.
- Olen jo ainakin kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran kirjoittanut, että sivistysvaltiossa tuliaseet kuuluvat vain viranomaisten käyttöön ja ettei niiden säilytyspaikka ole kotona, Tuomioja kirjoittaa blogissaan.

Ilkeämpi ihminen saattaisi todeta, että poliisivaltiossa tuliaseet kuuluvat vain viranomaisten käyttöön. Yksi sivistysvaltion tunnusmerkeistä on, että se luottaa kansalaisiinsa.

- Kaikki mikä Suomessa ja muualla on erilaisten ampumisvälikohtausten merkeissä viime vuosina tapahtunut on vain vahvistanut tätä näkemystäni. Totta kai on selvää, etteivät tiukimmatkaan aselait voi kokonaan estää tällaisia murhenäytelmiä, Tuomioja kirjoittaa.

No miksi sitten pitää kiristää lakeja, jollei sillä estetä tälläisiä tapahtumia? Miksi kiusata lainkuuliaisia ampumaharrastajia kun joku sekopää päättää riehua? Ihanko vaan sen takia että taas kerran näyttäis siltä että kyyyllä, kyllä tässä jotain tehdään, aivan sen sama onko sillä mitään merkitystä, mutta kovasti puuhataan.

Tuomioja kannattaa aseiden kokoamista rekisteröityjen ja valvottujen seurojen tiloihin säilytettäviksi. Hän luottaa kuitenkin siihen, ”että valtaosa metsästäjistä ja ampumaurheilun harrastajista käyttää ja käsittelee aseitaan vastuullisella ja hyväksyttävällä tavalla”.

- Tällaisia tiloja on nykyisin vielä riittämättömästi, mutta sopivalla siirtymäkaudella tällainen muutos on toteutettavissa.

Aivan. Kuten toisaalla tässäkin kirjoituksessa todetaan, idea on tavattoman aivokuollut. Kertauksen vuoksi:  Sitten ne pyssykät ovatkin kivasti kaikki yhdessä paikassa josta ne voi varastaa. Puhumattakaan siitä että muutaman kymmenen ihmisen seuroilla ei todellakaan ole resursseja rakennella jotain bunkkereita saati sitten vartioida ja valvoa niitä. Perustuslakiakin poljettiin taas vähän, kun ei pitäis olla pakko suomessa kuulua yhdistyksiin, meillä on yhdistymisvapaus.

Muutenkin idea on aivan sen ruohotupsun hakkaamista, johon isoisän päiväkirjan mukaan 1800-luvun lopulla kuoli hevonen. Käytännön logistiikka on mahdoton - kun metsästäjä kello 04 aamulla tarvitsee pyssyään, kuka se on siellä bunkkerilla pyssyä luovuttamassa? Ja mitä iloa siitä säilytyksestä on kun sen pyssyn saa sitten viedä sieltä pois? Aseita pitää putsata ja säätää paljon, missä tiloissa tämä tehdään? Urheiluampuja joutuu aivan pakosta käymään eri puolilla maata että vois osallistua niihin kisoihin joita sitten harrastuneisuudeksi katsotaan, mitä etua on siitä että niitä vehkeitä säilytetään jossain huitsinkuusessa jos ne kerta kumminkin voi kuitata ulos kisoja varten? Miten sanktioidaan se että "pidit nyt laitetta päivän liian kauan paikassa X kun autos hajosi / aseseppä ei kerennykkään asentaa osaa X / et kerennykkään illalla putsata sitä"?

Umpimahdoton järjestelmä josta ei ole mitään iloa - kun se pyssy KUITENKIN pitää kuljetella käyttöä varten pois joko metsään tai kisaan tai sepälle tai putsattavaksi, on lopputuloksena vaan ylimääräistä ajelua, byrokratiaa, valtavia kustannuksia eikä paskankaan hyötyä.

Käytännössä nykyiset harrastajat melkein ensimmäisenä liikkeenään - vastuullisia kun ovat - satsaavat heti ensimmäisen aseensa ostamisen yhteydessä kunnolliseen asekaappiin, jotkut jopa rakentelevat kotiinsa niitä hyväksyttyjä säilytystiloja. Laki vaatii kaapin vasta viidennen itselataavan jälkeen, käytännössä en tunne ketään jolla EI olisi kaappia vaikka pyssyjä onkin vähemmän kuin lain vaatima minimimäärä. Ja niissä kaapeissa / tiloissa niitä pyssyjä myös säilytetään - monella on perhe, ja milloin viimeksi luit onnettomuudesta tässä maassa jossa pikkulapsi sai aikaan vahinkoa luvallisen harrastajan pyssykällä joka oli jätetty ladattuna pöydännurkalle? Et juuri koskaan, sillä Suomessa harrastajat ovat erittäin vastuullista ryhmää. Se pyssy menee todellakin lataamattomana sinne kaappiin, ja kaapin ovi lukkoon. Valvontaa riittää kun paikalla ollaan kuitenkin aika usein.

Tiedänpä niitäkin tapauksia jotka lähtiessään vaikkapa ulkomaankomennukselle ja jättäessään asuntonsa tyhjilleen vievät pyssynsä joko tuntemansa harrastajan hyväksyttyihin tiloihin tai peräti poliisille. Ihan ilman eri komentelua, kokevat asiasta sitä vastuuta.

Poissa ovat ne ajat jolloin torpan seinällä hirvensarvista roikkui metsästyskivääri, joskus jopa patruuna valmiina pesässä.

Tuomiojan mukaan automaatti- ja konetuliaseisiin ei tule myöntää lupia.

- Sellaisia automaatti- ja konetuliaseita, jotka on suunniteltu sotilas- ja viranomaiskäyttöön, ei kukaan muu tarvitse eikä sellaisiin tule lupia myöntää. Sama koskee myös esim. kaikkia yli kymmenen ammuksen lippaita käyttäviä aseita, jollaista esim. Breivik käytti surmatyössään.

Ei niitä ole melkolailla kellään nytkään. Muutamalla asekeräilijällä on, ja nekin on melkolailla joko dekoja tai niiden luvat on myönnetty ilman ampumatarvikelupaa, jolloin niillä ei voi ampua. Tälläkin hetkellä yksityisen ampumaharrastajan on ihan turha anoa sarjatuliaseisiin lupia, joten mitä ihmettä Tuomioja höpisee?

"aseet jotka käyttävät yli 10 ammuksen lipasta" sisältävätkin sitten käytännössä joka ikisen irtolippaalliseen aseen, katsokaas kun niihin yleensä saa eri kokoisia lippaita. Ja irtolippaallisia aseita sitten piisaakin, harvassa ovat kiinteälippaalliset.

10 patruunan lipaskapasiteetilla ei myöskään ole niin minkään valtakunnan merkitystä - allekirjoittanut, vaikkei mikään lippaanvaihdon fakiiri todellakaan ole, vaihtaa kiväärin lippaan alle kahdessa sekunnissa, pistoolilla alle sekunnissa. Niiden aseiden kieltäminen johon saa yli 10 patruunan lippaita poistaisi käytännössä myös 90% lyhyistä aseista, nähkääs nyt kun on niin että moderni pistooli syö kaksirivisessä lippaassaan 14-21 patruunaa, poislukien ns. Single Stack -vehkeet.

Tuomioja kirjoittaa saaneensa mielipiteestään runsaasti palautetta.

- Iso osa siitä on ollut myönteistä ja kiittävää. Toisaalta osa on tullut suorastaan asefetisisteiksi katsottavilta ihmisiltä, joiden henkinen koti tuntuu olevan amerikkalaista esikuvaansakin hörhöisempi "kansallinen kivääriyhdistys". Näiden tappoasekulttia vaalivien ihmisten kanssa ei rationaalinen vuoropuhelu valitettavasti ole mahdollista, Tuomioja sanoo.

Mitenkään Suomen NRA:ta puolustelemati: Just näin. Jos olet eri mieltä kuin Tuomioja, olet sekopää asefetisisti, joiden kanssa ei voi/tarvitse sitten keskustella. Onpa aivan pirun kätevää. Varmasti myös "iso osa" on ollut myönteistä, kun eriävän mielipiteen voi unohtaa. Suomessa ei juuri kukaan edes äänekkäästi vaadi vapaata aseenkanto-oikeutta kansalalaisille puolustatutumistarkoitusessa, eikä ns. castle clause -tyyppisiä kodinpuolustusoikeuksia (jossa kotiintunkeutujan voi surmata vailla sen suurempia seuraamuksia). Tilanne vastaa lähinnä sitä, että joku julkisessa sanassa väittäisi Tuomiojan olevan "harhainen äärivasemmistolainen joka haluaa Stalinin ajan puhdistukset ja totalitäärisen kommunistivaltion". Vaan eipä väitä. Tämä ei kuitenkaan Tuomiojaa jarruttele, kun hullut kulttilahtarit pyssyineen vaanivat joka nurkan takana.

Tuomioja Iltalehden haastattelussa 28.7.2011

Tuomiojan vastaukset IL:n kysymyksiin ansaitsevat ihan oman otsikkonsa. Katsotaanpa mitä takin alta vilkkuu:

IL: Miten Suomessa tulevaisuudessa säilytetään aseita?

Tuomioja: Toivon, että kaikkialla maailmassa aseiden määrää yksityisissä käsissä pyritään rajoittamaan ja siirtymään valvottuihin harrastuksiin. Kyllä siihen ratkaisu löytyy.

"Siirtymään valvottuihin harrastuksiin". No jopas. Tuomiojan Suomi-utopiassa siis lenkkeilijän perässä juoksee stasin Yleisen Turvallisuuden Valvontaviraston edustaja, ettei vaan nyt sattuis mitään. Postimerkkeilijän harrastehuoneeseen laitetaan kamera katsomaan postimerkkeilyn turvallisuuden perään, jonka läpi nkvd postimerkkeilyturvallisuuden osasto seuraa harrastajaa, paperin aiheuttamat haavat ovat kovin ikäviä ja voivat tulehtua. Kyllähän tässä vain kaikkien parasta ajatellaan, on se kumma kun ihmiset eivät ymmärrä.

IL: Lisäisikö aseiden poistaminen yksityiskodeista turvallisuutta?

Tuomioja: Se on tarkoitus. Joissain tapauksissa aseita voisi säilyttää puolustusvoimien tiloissa tai poliisilaitoksilla. Tärkeintä on aseiden vähentäminen kokonaisuudessaan.

"Se on tarkoitus." Niin, mitään tietoahan ei ole siitä että turvallisuus jotenkin lisääntyisi, mutta kyllähän sitä nyt yhteisen edun nimissä voidaan tehdä mitä hyvänsä, kunhan tarkoitus on hyvä.

"Tärkeintä on aseiden vähentäminen kokonaisuudessaan." Sieltähän se tuli. Ei ole mitään väliä sillä, tehdäänkö niillä aseilla pahaa vai ei. Ei ole mitään merkitystä turvallisuuden lisääntymisellä tai vähenemisellä, pääasia on että saadaan aseet pois kansalta. Tuomiojan mielessä väikkynevät Neuvostoliiton, Kiinan, Pohjois-Korean ja DDR:n kaltaiset sivistysvaltiot joissa kansalla ei aseita yksityisomistuksessa sallita.

 

TS: Yksityishenkilö voi saada Suomessa luvallisen konekiväärin

Luvallisen konekiväärin voi Suomessa saada haltuunsa myös yksityishenkilö. Konekiväärejä ei myönnetä aktiivikäyttöön, mutta asekeräilijät ovat saaneet niihin lupia. Ehtona on, että ase on deaktivoitu, eli muutettu teknisesti ampumakelvottomaksi. – Se on ehtona, että niitä ei pitäisi enää saada kuntoon, sanoo poliisijohtaja Pentti Sarja.

Niin. Lukuunottamatta sitä pikkuseikkaa, että se ei sitten enää ole konekivääri, kun se on deaktivoitu. Se on rikki, särjetty, mäsänä, hajalla, ei toimi, ei sano pam kun liipasimesta vetää, ei niin millään. Se on kasa rautaa ja mahdollisesti vähän puuta. Sillä voi ehkä lyödä toista ihmistä, mutta luoteja sen piipusta ei enää koskaan maailmalle lähde.

Joten ei, yksityishenkilö ei Suomessa voi saada lupaa konekiväärille (poislukien ääriharvat keräilijät).  Yksityishenkilö voi saada konekiväärin näköisen sisustusesineen jolla ei voi ampua.

Eikä deaktivoitu konekivääri tarvitse lupaa, sillä se ei enää ole konekivääri.

Yhtä hyvin joku saattaisi kyhätä pellistä takapihalleen tankin näköisen häkkyrän, ja Turun Sanomat voisikin sitten uutisoida että SUOMESSA YKSITYISHENKILÖLLÄ VOI OLLA TANKKI! Tai sorvata pari metallipalloa, liimata kuumaliimalla hippasen johtoa päälle jolloin TS pääsisi valistamaan meitä otsikolla YKSITYISHENKILÖLLÄ VOI SUOMESSA OLLA YDINASE!

Deaktivoitu konekivääri on yhtä paljon konekivääri kuin pumpattava barbara on nainen.

Ammuksina Breivik käytti osuessaan räjähtäviä dumdum-luoteja. Norjassa niitä voi ostaa metsästyskäyttöön, Suomessa ne ovat täysin kielletty.

– Niitä ei edes pysty hankkimaan Suomesta, Sarja sanoo.

Dumdum noin terminä on kotoisin viime vuosisadan alkupuolelta, jolloin sotilaat viilailivat luotien kärkiin ristejä tai tasoittelivat niitä parantaakseen luodin laajentumista kohteessa. Moderni maailma käyttää termejä "helposti laajeneva", "sirpaloituva" tai "ontelo- tai pehmytkärkinen ammus". Kansanomainen termi on "reikäpää".

Edellä mainitut luodit eivät todellakaan räjähdä. Räjähtäväkärkiset ammukset on Haagin sopimuksella rajoitettu isompiin vehkeisiin, alle 400 gramman ammus ei saa sotilaskäytössä sisältää räjähdysainetta. Pienasekaliibereissa räjähtävien luotien käyttö on ollut lähinnä propagandaa ja pelottelua - luodit ovat sen verran pieniä, että räjähdysaineen käyttö on hankalaa, kallista eikä mitään merkittävää etua saavuteta verrattuna luodin omaan kineettiseen energiaan.

Jutussa tönöttävä poliisin edustajan lausunto on myös sinällään oikein. Suomesta - kuten oikein mistään muualtakaan - ei saa räjähtäviä patruunoita. Mikä onkin ihan oikein, ei niillä siviilipuolella ole minkäänlaista käyttöä.

Vaan ontelo- ja pehmeäkärkisiä kyllä saa. Katsokaas kun niille on ihan rehellistäkin käyttöä - metsästyksessä ne ovat erinomaisen hyödyllisiä kun riista pysähtyy melkolailla äkkiä eikä juokse vuotava reikä kyljessään läpi puolen läänin. Ampumaurheilupuolella niistä on  iloa ammuttaessa metallimaalehin - normaali FMJ (full metal jacket) saattaa tulla radalla pellistä tai taustavallin kivestä ampujan silmille, välillä sitä vonkunaa ja surinaa kuuluu ja joskus tulee naarmukin, mutta JHP:llä (jacketed hollow point) se levähtää osuessaan kovaan pintaan niin ettei ampujan tarvitse pelätä terveytensä puolesta kun krääsää ei tule takasinpäin. Se on sitä aseturvallisuutta; harrastajan ei tarvitse olla peloissaan kimmokkeiden takia.

 

Soininvaara omassa blogissaan

Minusta pitäisi harkita myös itse lataavien aseiden kieltoa. Ilman sellaista massamurha olisi paljon vaikeampi, koska laukausten välillä ampuja on aseeton. Tämä rajoittaa jonkin verran ampumaharrastusta, mutta ei paljon.

Suomessa on YKSI ampumaurheilulaji joissa ei käytetä itselataavia aseita. Jos Osmon mielestä yli 90% on "ei paljon", Osmon matematiikassa, arviointi- tai käsityskyvyssä on jotain ihan pikkusen pielessä. Jonkin verran, mutta ei paljon. Pun intended.

Ja miten niin ampuja on aseeton laukausten välillä? Ensinnäkin, onko joku sääntö että massamurhaaja on liikkeellä vain yhden aseen kanssa? Mikä estää massamurhaajaa kuljeksimasta yhden pää- ja yhden sivuaseen kanssa?

Jos taas halutaan väittää että itselataava ase on jotenkin erityisen tehokas, niin sen lippaallisen kertatuliaseen uudelleen virittämiseen menee alle sekunti. Jos oikein osaat hommas, niin vipulukkokiväärillä ampuu 10 laukausta alle neljässä sekunnissa kunhan harjoittelee. Jotkut jopa enemmänkin.

Katsokaapas tarkalla silmällä videota yllä.

• Yksikään aseista ei ole itselataava. Kaikki vehkeet ovat täysin 1800-luvulta kotoisin.
• Revolveri on ns. Single Action Only (SAO), ja pitää virittää joka laukauksen välissä ERIKSEEN.
• Kivääri on lippaallinen kertatuli, vipulukko. Latausliikkeen tekee käyttäjä.
• Haulikkoon syötetään PATRUUNA KERRALLAAN.

Olkoonkin että videolla esiintyvä ampuja on sieltä paremmasta päästä, ei liene vaikeaa kuvitella normaali-ihmisen pääsevän harjoittelemalla suunnilleen puoliväliin ylläolevasta suorituksesta. Jos Osmo kuvittelee jonkun pysäyttävän kertatulivehkeillä varustautuneen massamurhaajan jotenkin helpommin kuin itselataaviin välineisiin sonnustautuneen, Osmo elää omituisessa hattaralandiassa jossa elokuvamaiset sankarit paljain käsin, kaoottisissa tilanteissakin pelastavat päivän riisumalla pahiksen aseista. Kyllä sieltä aseistamattomien joukosta löytyy aina muutama vapaaehtoinen kurkkimaan suojan takaa että nytköhän se vaihtaa lipasta tai laittaa patia piippuun, kun kerta elokuvissakin osaavat. Ja ei kun rohkeasti päin vaan! Paria napakkaa karateiskua myöhemmin on pahis lattiassa ja katastrofi vältetty! Pelastuneet kantavat Osmon sankarin riemusaattueessa paikalta, ja poliisi - joka on paikalla minuutin päässä siitä kun tilanne laukesi - korjaa pahiksen talteen.

Aselaki

Aseiden saatavuuden helppoudesta voidaan olla montaa mieltä. Ilmeistä on, että yksikään Suomen ampuma-aselakia löyhäksi väittävä ei ole koskaan yrittänyt ostolupaa aseelle hankkia. Pienoispistoolille luvan sai suhteellisen helposti, kunhan osaa ottaa asioista selvää, etsii ampumaradan ja kirjoittaa hakemuksensa oikein. Metsästysaseelle yleensä avittaa suuresti, kunhan metsästyskortti on suoritettuna - ja se ottaakin hieman aikaa ja vaivaa, ja sen suorittamisen aikana joku yleensä vielä oikein kyttääkin asennetta ja osaamista.

Uuden ohjeistuksen myötä touhustaa saa enemmänkin, varsinkin jos haluaa harrastaa vaikkapa niin sanottua toiminnallista ammuntaa, esimerkkeinä IPSC (International Practical Shooting Confederation) tai SRA (Sovellettu Reserviläisammunta). Käytännössä jotakuinkin näin: Ensin harrastetaan laina-aseilla IPSC- tai SRA-tyylisessä ampumaseurassa puoli vuotta tai enemmän. Hyvin, hyvin valvovien silmien alla, kannattaa tutustua lajien sääntöihin. Sitten kun "käsiase" pysyy jatkuvasti oikeassa suunnassa ja harjoitusta kertyy, käydään lääkärissä pokkaamassa lääkärintodistus siitä, ettei omaa pyssyä hajalavalla ole sen suurempia mielenterveyden ongelmia. Sivumennen, jollet löydä yksityistä lääkäriä lupaa kirjailemaan, terveyskeskuspuolella joko ohjeistuksen vastaisesti kieltäydytään tai jonotetaan pari-kolme kuukautta. Näin se homma etenee.

Ampumaseuralta pyydetään nimiä harrastustodistukseen, kirjaillaan ostolupa-anomus ja mennään paperikasan kanssa laitokselle. Laitoksella poliisi tai kaksi utelee harrastusasioita (sitten kun kerkeävät), ja nyt onkin lottokuponki vetämässä. Hyvällä onnella lupa omaan harrastusvälineeseen sieltä sitten lopulta tuleekin.

Poliitikot ja toimittajat tuntuvat kuvittelevan että lupapaperi tipahtaa kuin manulle illallinen kunhan käy laittamassa lomakkeeseen "haluan sikasiistin tykin" ja maksaa toimistomaksun. Sopii koettaa.

Uusi aselaki 13.6.2011

Aselain uudistuksen myötä luvanhankinta on käynyt entistäkin hilpeämmäksi prosessiksi. Lyhyelle aseelle lupaa hakeva joutuu käytännössä liittymään - perustuslain vastaisesti - ampumaseuraan, jonka ampuma-asekouluttajan silmien alla on harjoiteltava kaksi vuotta ennen kuin lupaa voi hakea.

Tässä sinänsä mitään - jos aie on vakaa ja jaksamista riittää, kyllähän sen luvan sieltä vielä saa. Kokonaan toinen asia onkin ampuma-asekouluttajien koulutus ja akkreditointi. Lakivaliokunnan nootissa komeasti meille kerrottiin, että hätää mitään - kyllä valtio hoitaa, ampuma-asekouluttajan koulutus on maksuton.

Niin helppoa se on ihmisille valehdella. Maksuton koulutus maksaa 29 euroa, ja siihen päälle varsinainen akkreditointi mukavasti 79 euroa lisää. 108 euroa on siis "maksuton".  Tämä mukavasti karsii vähänkin köyhemmistä seuroista kouluttajat, ja lopputuloksena lyhyiden aseiden lajit päätyvät ahdinkoon kun harrastuksen aloittaminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Ikävämpi ihminen toteaisi että se kai tässä oli tarkoituskin.

108 euron hintaan pääsee sitten tekemään valtion hommia, valtion puolesta, ilman että siitä maksetaan pennin jeniä. Kouluttajana laukkaat omalla kustannuksella radalla katsomassa niiden aloittelijoiden perään, ja palkintona kaikesta lätkäistään vielä arviointivastuuta ja paperihommia - jännityksellä odotan milloin ensimmäinen kouluttaja pääsee vastuuseen kirjoitettuaan harrastustodistuksen henkilölle joka sitten tavalla tai toisella päättää rikkoa lakia.

Mainio, mainio järjestelmä. Maksa siitä hyvästä että pääset tekemään ilmaiseksi muiden duunit ja otat siitä vielä vastuun. Edes verottaja ei kykene tähän.

Lyhyttä asetta hakeva joutuu myös nk. pällitestiin. Rapian 250 kysymystä, tyylilajina kuuluisa armeijan "oletko koskaan halunnut kukkakauppiaaksi?" (oma vastaukseni muuten on että totta hitossa. Kukat ovat kauniita, ja oletteko milloin viimeksi käyneet kukkakaupassa? Viherkasvien keskellä klorofyllin tuoksussa on helppo hengittää, kovin on raikas ja mukava ilma. Väitän että ihmisen täytyy olla erinomaisen paatunut ja jotenkin kiero, jollei kukkakauppiaan uraa eläissään ole harkinnut).

 

Lailliset ja laittomat aseet

Osmo Soininvaara kirjoittaa nk. Porvoon tapauksen jälkeen blogissaan:

"Kuten ylin poliisipäällikkö Paatero sanoi, jokseenkin kaikki luvattomat aseet ovat alunperin olleet luvallisia. En ymmärrä, miksi kenellekään pitää myöntää lupa käsiaseen hallussapitoon. Jos näitä luvallisia aseita ei olisi, luvattomankin hankkiminen olisi hankalaa."

Osmo on osittain täysin oikeassa, vaikka lausunnolla pyritäänkin tahallaan johtamaan harhaan. Suurin osa aseista on alunperin laillisia aseita. Harvemmin asetehdas amerikassa, tsekkilandiassa tai venäjänmaalla tekee pyssyjä vastoin paikallisia lakeja. Tälläisten lausuntojen ongelma on se, että lukijalle jää käsitys paljon pienemmästä kuviosta - ikäänkuin kaikki rikollisten käsissä liikkuvat pyssyt olisivat lähtöisin suomalaisten harrastajien kaapeista.

Maailmassa on suuri määrä maita, joissa aseiden hallussapitoa eivät säätele minkäänlaiset lait. Näissä maissa aseet ovat siis aina laillisia - jollei laki asiasta mitään puhu, tai aselainsäädäntöä ei ole ensinkään, on aika vaikea väittää asetta laittomaksi. Vielä enemmän löytyy maita, joissa aseita ei tarvitse rekisteröidä lainkaan - sen jälkeen kun pyssy on ostettu, se voidaan jopa laillisesti myydä eteenpäin tiedottamatta asiasta viranomaisille, eikä mitään lakia tässäkään tapauksessa rikota.

Maailmalla liikkuvista laillisista aseista suomalaisten käsissä olevat lailliset aseet ovat pisara meressä. Kun ottaa vielä huomioon sen tosiseikan, että Suomessa kaikki lailliset aseet ovat paikallisen lainsäädännön mukaan rekisteröityjä - joku siis todellakin hallinnossa tietää että pyssy X on käyttäjällä Y - on Suomessa ampuma-aseen laillisella omistajalla melko korkea kynnys ottaa mutkaansa kaapista ja painua sitä torin laidalle kaupittelemaan. Kiinnijäämisen riski on valtava. Poliisin omien sanojen mukaan tälläinen tilanne on Suomessa äärimmäisen harvinainen, eikä ihme: harva haluaa olla se joka muutamalla satasella myy mutkan jolla sitten joku päästään vialla oleva suorittaa surmatyön tai kaksi. Jo pelkkä asian moraalinen puoli saattaa viedä yöunet, puhumattakaan laillisista seuraamuksista.

Käytännössä Suomessa laillisesta aseesta tulee laiton murron tai varkauden yhteydessä, ja määrät ovat joitakin satoja kappaleita vuodessa. Poliisin omien sanojen mukaan myös merkittävä osa näistä pyssyistä saadaan takaisin.

Ase ei tuoksu kannabikselta. Rajavartiostolla ei ole aseita haistavia koiria, ja kun vehkeet ovat metallia ynnä purettavissa melko pieniksi osiksi, ei niiden kuljettaminen rajan yli maan sisäpuolelle ole minkäänlainen ongelma.

Skenario jossa löyhän tai olemattoman asevalvonnan maassa hankittu laillinen ase kuljetetaan auton takakontissa laittomaksi vehkeeksi Suomeen ei pitäisi olla mitenkään mahdottoman vaikea mieltää.

Osmo on oikeassa - jos luvallisia aseita ei olisi, olisi laittomankin hankkiminen hankalaa. Ja jollei armeijoita olisi, ei olisi sotiakaan. Jollei maailmassa olisi lakeja, ei olisi yhtään rikollistakaan.

Osmo vain joko ei käsitä, tai ei halua käsittää, että niitä luvallisia on maailmalla satoja ja taas satoja miljoonia, ja Suomesta muutaman sadan tuhannen luvallisen poistaminen ei vaikuta tähän laillisesta laittomaksi -kuvioon niin millään tavalla.

Takavarikoidut laittomat lyhyet aseet

Allaolevan kuvan tiedot kotoisin alunperin poliisin asehallintoyksiköstä, tiedot on julkaistu Ase-lehden numerossa 1 vuodelta 2010. Kuvassa lueteltuna siis vuosien 2004 - 2007 välillä takavarikoidut (ja valtiolle tuomitut) lyhyet aseet, 13 yleisintä mallia.

Lainaus em. ase-lehden artikkelista:

"Modernimpiakin ja ilmeisesti alkujaankin luvattoman lähteen aseita on, mutta kokonaismäärään nähden vähän. Esimerkiksi Berettan moderneja malleja 12 kpl ja Makarov-pistooleita 21 kpl. Jossain vaiheessa mahdollisesti luvallisia aseita on ehkä ollut osa CZ 75/85 (32 kpl), Glock (18 kpl) ja Heckler & Koch (7 kpl) -pistooleista. Kohtuullisen varmaa on sekin, että osa näistä aseista on peräisin viime vuosikymmenten taistelutantereilta ja erityisesti CZ:n osalta on syytä epäillä myös täydellisen lupavapaita lähteitä."

Lyhyesti siis: Noin 1800:sta takavarikoidusta lyhyestä aseesta alle sata on malliltaan sellaisia, että ne VOISIVAT olla lähtöisin vaikkapa suomalaisen ampumaharrastajan kaapista. Jotenkin tuntuu siltä, että aseharrastajan luvallinen ase ei tässä maassa ole ongelman ydin, vaikka tälläinen kuva halutaankin erinäistenkin tahojen mielestä antaa.

"Parannusehdotukset"

Otsikko on lainausmerkeissä sen takia, että suurin osa ehdotetuista aselain parannuksista on absoluuttisen täyttä huuhaata.

Kerätään lyhyet aseet pois

Hieno idea. Laillisten lyhyiden aseiden poiskeräämisellä ensinnäkin rikotaan perustuslakia - Suomen perustuslaki takaa kansalaiselle omaisuuden suojan.  Jos harrastajille ajateltiin korvata rahanmenetys, saadaan budjettiin lätkäistä 100 miljoonan euron tulonsiirto valtiolta kansalaisille. Poiskeruun ehdottajat eivät yleensä kerro miten käytännössä tälläinen pikku laki- tai rahaongelma kierretään.

Laillisten lyhyiden aseiden poistamisella tilastojen mukaan saavutetaan vuodessa maksimissaan kahdeksan ihmishengen säästö - jos kaikki laillisilla aseilla tehdyt surmat tehtäsiin lyhyillä aseilla. Todellisuudessa luku on reilusti alle puolet, sillä yhtä hyvin ihmishenkiä riistetään kivääreillä ja haulikoilla. Jotenkin tuntuu siltä, että sijoittamalla 100 miljoonaa vaikkapa liikenneturvallisuuteen saavutettaisiin paljon, paljon enemmän, autot kun surmaavat vuosittain noin 400 ihmistä.

100 miljoonaa euroa ostaa aika monta kilometriä valaistua moottoritietä (noin 10-15, sikäli kun tielaitoksen arvioihin on luottaminen). Samalla rahalla rakentaa myös monta, monta alikulkua junanradoille (esimerkkinä Kokkola-Oulu -välin tasoristeysten muuttaminen maksaa noin 33 miljoonaa) - tasoristeysonnettomuuksissa kuolee vuosittain keskimäärin 8 ihmistä. Ei vaadi kummoisiakaan ennustajan kykyjä päätellä, sattuuko tasoristeysonnettomuuksia jollei niitä yksinkertaisesti ole.

Oma lukunsa on se, kuinka paljon todellista vaikutusta lyhyiden aseiden kiellolla on. Tilastoja voi kaivella ja tarkkailla kuinka paljon ampuma-aseilla tehdyt rikokset vähenivät niissä maissa joissa täyskielto on toteutettu. Lyhyesti voidaan todeta, että vaikutus meni yllättävästi väärään suuntaan - rikollisiin kun tälläinen kielto ei juuri vaikuta, laittomilla aseilla on mukavampi riehua kun tietää ettei vastapuolella varmasti ole asetta. Britanniassa lyhyeen aseen omistamisesta tuli myös statussymboli - kulmakunnan kovimmalla kollilla on pyssykkä, kun se on niin laitonta ja yhteyskuntajärjestyksen vastaista.

Täyskiellossa rahaa - sikäli kun perustuslakia edes jotenkin aiotaan noudattaa - saakin sitten varata jotakin 500-800 miljoonan euron väliltä.

Säilytetään aseet ampumaradalla

Suurin osa suomalaisista ampumaradoista on soramontun tyyppisiä ratkaisuja metsän keskellä. Rahamäärä joka uppoaisi säilytystilojen rakentamiseen ratojen yhteyteen on massiivinen, eikä normaali muutaman kymmenen ihmisen ampumaseura tälläiseen taloudelliseen ponnistukseen kykenisi. Jälleen eri kivan kuuloinen idea, mutta kaatuu siihen ettei kukaan tälläistä halua maksaa.

Urheiluammunnan harrastaminen käytännössä myös loppuisi siihen paikkaan - kisoja järjestetään ympäri Suomen.  Miten harrastaja siirtäisi pyssyään radalta toiselle? Missä aseet puhdistetaan ja huolletaan? Miten metsästäjä siirtää aseensa radalta metsästystapahtumaan?

Aseet yhden katon alla keskellä metsämaisemaa helpottaisi myös rikollisten toimia - suuri kasa aseita syrjässä asutuksesta olisi melkoinen houkutin ja saalis.

Sanna Sillanpää on myös unohdettu - mikä estää päästään naksahtavaa avaamasta tulen radan muita käyttäjiä kohti, ja sen jälkeen kantamasta asetta pois radalta?

Muutoinkin säilytys suuremmissa varastoissa on saavuttanut maailmalla suurta suosiota ja onnistumisia - ja muistettakoon että nämä ovat sitten armeijoiden touhua, jossa on valmiita tiloja, teräsbetonia tonneittain, aseistettuja vartijoita ja suhteellisen tiukka kuri:

• IL, 21.7.2011: "30000 Kalashnikovia, 11000 sinkoa ja 400 ohjusta on kadonnut Sardinian rannikolla sijaitsevasta Italian armeijan asevarastosta. Kukaan ei tunnu tietävän minne ne menivät. "
• Tuusulassa vuonna 1994 Helsingin ilmatorjuntarykmentin kasarmien varastosta vietiin 17 rynnäkkökivääriä.
• Norjassa vuonna 2004 Lillehammerin lähellä sijaitsevan varuskunnan varastolta vietiin puolensataa rynnäkkökivääriä ja parikymmentä pistoolia.
• Ruotsissa tapahtui armeijan korpiasevarastoihin useita murtoja. Botkyrkassa 1992 betonibunkkeriin murtautuneet rosvot saivat saalikseen yli 200 rynnäkkökivääriä ja konepistoolia. Ruotsin armeijalta on varastettu myös sinkoja ja raskaita tarkkuuskiväärejä. Näitä aseita on sittemmin käytetty pankkiryöstöissä.
• Albaniassa käytännössä koko maan arsenaali varastettiin levottomuuksissa vuonna 1997. Ihmiset murtautuivat kasarmeille ja veivät 600000 asetta mukanaan koteihinsa.
• Yhdysvaltain kongressin valvontavirasto GAO arvioi vuonna 2007, että Yhdysvaltojen Irakin turvallisuusjoukoille toimittamista rynnäkkökivääreistä ja pistooleista on hukassa jopa 190000.

Nyt ihan käsi sydämellä - jos jusupliste ARMEIJOILLA on tälläistä touhua, niin millä ilveellä jollain pienen ampumaseuran resursseilla mukamas vartioidaan minkäänlaista asekeskittymää metsän keskellä? Ne kun ovat houkuttavia kohteita, siinä kun hajautettu aseiden säilytys jarruttaa äärimmäisen tehokkaasti tälläisiä massiivisia aseiden siirtoja rikollisten käsiin? Miettikääpä nyt oikein tarkkaan. Ruotsin ja Norjan armeijat luopuivat "keskellä metsää" -bunkkerisäilytyksestä em. tapahtumien jälkeen, eikä ihme.

Aseen ostajan on kuuluttava ampumaseuraan

Lakiongelma - Suomessa on järjestäytymisen vapaus, joka tarkoittaa että seuroja saa perustaa, mutta myös sitä ettei ole pakko kuulua johonkin järjestöön. Sinänsä tämä jo hipoo järjellisen ehdotuksen rajoja - ampuminen on hauska harrastus, ja kun sitä tekee ryhmässä, oppii aloitteleva ampuja niin sanotusti tavoille. Yhteisö pääsee tarkkailemaan ampujan kehitystä, harrastuneisuutta ja mahdollisesti jopa huomaa jos asiat ovat menossa huonoon suuntaan. Samalla yhteisöllisyys lisääntyy ja ampujat saattaisivat jopa järjestäytyä nykyistä paremmin.

Käytännössä kuitenkin yksittäisen ampujan elämäntilanne ja mieliala voi vaikkapa hiljaisen talvikauden aikana muuttua paljonkin, joten saavutettu hyöty näyttää vähäiseltä.

Kielletään rynnäkkökiväärien näköiset laitteet ja "räiskintäaseet"

Aseen ulkonäkö ei vaikuta sen tappavuuteen. Ei vaikka kuinka Annika Lapintietä pelottaa musta ja tekninen "kertatulikonepistooli". Annikan alkuperäinen nettikirjoittelu käsitteli H&K:n MP5-mallista tehtyä kertatuliversiota - sen käyttämä patruuna (9x19mm) on sama kuin normaalin toiminnallisen ampujan käyttämän yhdeksänmillisen pistoolin patruuna.  Luodin tielle osuva ihminen tuskin välittää siitä, oliko luodin matkaan lähettänyt laite vaaleanpunainen vai musta, ja näyttikö se enemmän tai vähemmän sotilasaseelta.

Jos joku nyt keksii väittää, että lipaskapasiteetti on tässä Se Juttu, todettakoon että harjaantunut pistoolin käsittelijä vaihtaa lippaan alle sekunnissa, ja kaupasta saa pistooliinkin yli 20 patruunan lippaita. Jos rynnäkkökiväärin näköisen laitteen käsittelijä saa minuutissa pyssystä lähtemään 60 laukausta, pistoolilla saa matkaan vähintään 50.

Metsästyskiväärien patruunat ovat huomattavasti tehokkaampia kuin edellämainittu 9x19mm patruuna, eikä itselataavan perinteisen näköisen metsästyskiväärin omistajakaan merkittävästi jää alle edellä esiteltyjen laukausmäärien. Harjaantunut pulttilukkoisen ja lippaattoman kertatulikiväärin omistajakin pienellä treenillä saattaa matkaan toista kymmentä luotia. Kun aikaa kuitenkin kuluu liikkumiseen ja tähtäämiseen, on aseiden näennäinen tulivoima täysin sivuseikka. Tauno Pasanen (jonka tarinaan elokuva "kahdeksan surmanluotia" perustuu) sai aikanaan pulttilukkoisella lintukiväärillä hengen pois neljältä poliisilta yhden minuutin aikana. Pasanen oli myös "suorituksensa" aikana 1.2 promillen humalassa.

Aseiden jaottelu "räiskintäaseisiin" ja muihin on myös täysin veteen piirretty viiva. Aloitteleva harrastaja tuskin haluaa laittaa 2000 euroa kiinni .22LR-kaliiperin olympiapistooliin, joka kuitenkaan ei toimintatavaltaan ja vahinkopotentiaaliltaan (eikä edes tarkkuudeltaan, noin järjellisissä mitoissa) mitenkään eroa saman kaliiperin 300 euron halpapistoolista. Ideaa voi lähestyä miettimällä omia tunteitaan sen suhteen, jos valtio yhtäkkiä määräisi että kansalaisen sopii ostaa vain mersuja, kartanovolvoja ja audeja, sillä kaikki muut autot ovat kaahailuautoja. Toyotan ja Ladan omistajat varmasti rakastaisivat myös ajatusta siitä, että heidät ryhmänä ennakkoon tuomittaisiin vaaraksi liikenteessä vain valitsemansa automerkin perusteella.

Aseiden ulkonäköön ja alkuperään perustuvat kieltoehdotukset ovat täysin vailla järjellistä perustetta. Yleisin ampumasurmassa käytetty ase on alunperinkin luvaton. Luvallisilla aseilla tehdyt surmat - kahta traagista poikkeusta lukuunottamatta - on pääsääntöisesti tehty metsästysaseilla, haulikon ollessa selvästi suosituin.

Ja sama hieman toisin päin. Kuva-arvoituksia:

 

	Kahdelle allaolevasta kivääristä on mahdollista saada Suomessa hallussapitolupa. Arvaatko selityksiä katsomatta mille kahdelle?
1
2
3
4
M16-rynnäkkökivääri. Kuvassa varustettuna 30 patruunan irroitettavalla lippaalla. Kaliiperi 5.56mm NATO. Toimintatapa kerta- ja sarjatuli. Käytännössä yksityishenkilön on mahdoton saada Suomessa hallussapitolupaa. Mosin-Nagant pulttilukkokivääri. 5 patruunan kiinteä lipas. Kaliiperi 7.62mmx54R. Toimintatapa lippaallinen kertatuli. Lupa mahdollista hakea metsästys- ja urheiluammuntaa varten. AR-15 -urheiluammunta- ja pienriistan metsästyskivääri. Kuvassa varustettuna 10 patruunan irroitettavalla lippaalla. Kaliiperi .223 Remington. Toimintatapa itselataava kertatuli. Lupa mahdollista hakea metsästys- ja urheiluammuntaa varten. Fusil M-1908 “Mondragon” Kuvassa varustettuna 8 patruunan irtolippaalla. Kaliiperi 7mmx57 Mauser. Toimintatapa kerta- ja sarjatuli. Käytännössä yksityishenkilön on mahdoton saada Suomessa hallussapitolupaa.
	Liian helppo tehtävä? Alla vähän vaikeampi. Kolme aseista on luvitettavissa urheiluammuntaan Suomessa.
1
2
3
4
5
Colt 1911 pistooli, joka on puettu väliaikaiseen irroitettavaan perään. 20 patruunan lipas. Toimintatapa itselataava kertatuli. Vaikkei siltä äkkiä näytäkkään, kyseessä ei ole konepistooli vaan aivan tavallinen pistoolimittainen ase, joka on vain puettu koreaan kuoreen. Ase on teknisesti sama kuin ennenkin, ja tavanomaiselle 1911-pistoolille saa lupia urheiluammuntaa varten.  Glock 18 konepistooli. Sarjatuliversio Glock 17-pistoolista. Aseelle ei käytännössä yksityishenkilö saa lupia Suomessa.  Glock 17 pistooli. Toimintatapa itselataava kertatuli. Luvan saa urheiluammuntaa varten.  H&K MP5A4 konepistooli. Kerta- ja sarjatuli, 9x19mm Aseelle ei käytännössä yksityishenkilö saa lupia Suomessa. GSG-5 pienoiskivääri. Itselataava kertatuli, kaliiperi .22LR Luvan saa urheiluammuntaa varten, kyseessä on tavanomainen pienoiskivääri.
	Aseen ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Joskus konepistooli näyttää pistoolilta, konekivääri metsästyskivääriltä, joskus metsästys/urheilukivääri näyttää rynnäkkökivääriltä.
	Kannattaa pitää myös mielessä se tosiseikka, että jos aseiden ulkonäkö muistuttaa toinen toistaan, se ei merkitse sitä että aseesta X tulee ase Y jotenkin helposti. Ylläolevissa kuvissa AR-15 ei muutu M-16 -rynnäkkökivääriksi ilman että otetaan CNC-työstokoneet esiin, sorvataan metallia paljon ja vaihdetaan esim. koko aseen lukko toiseen malliin (ja lukon ollessa luvanvarainen osa, sitäpä ei kaupasta haeta millään). MP-5 ja GSG-5 ovat myös sisäisesti aivan eri laitteet - kuoren alla ei ole yhtään yhteistä osaa, eikä GSG-5:stä saa MP-5:ttä millään tempulla.

"Vasta-argumentit" ja argumentoijat

Tyypillinen anonymiteetin suojasta kommentteja heittelevä asevastainen henkilö saavuttaa uskottavuuden maksimin yleensä aloituslauseessa käyttämällä termiä "asehullu". Saadaan ikään kuin konteksti kohdalleen kun päästään lätkäisemään leima niiden aseilla harrastavien otsaan heti alkumetreillä. Samat ihmiset eivät, mystistä kyllä, käytä termejä "miekkailuhullu" tai "postimerkkihullu", mutta samapa se - harrastusvälineen valintahan jo osoittaa että kyllä täytyy olla päässä vikaa. Hassuahan on se, että meidän pyssyjen kanssa nysväävien on haettava lääkäriltä paperi jonka tarkoitus on osoittaa ettei pään sisällä juttele kuin noin yksi ääni kerrallaan. Lyhyitä aseita käyttävällä harrastajalla ON terveen paperit - onko sinulla?

"Suomessa on kolmanneksi eniten aseita maailmassa!"

Lyhyesti: EIKÄ OLE.  VÄITTÄMÄ ON VALHE.

Tämä sitkeästi elävä "tilastotieto" on lähtöisin sveitsiläisestä tutkimuksesta nimeltään "Small Arms Survey 2007", jossa vailla mitään perustetta heitettiin virallisten lukujen päälle arviopohjalta miljoonasta kahteen miljoonaan luvatonta asetta. Siis ihan fiilispohjalta, luku ei perustunut mihinkään.

Vaikka tilastoa on sittemmin korjattu, väite jaksaa elää asevastaisessa mantrassa sitkeästi.

Wikipediasta löytyvän suhteellisen ajatasaisen taulukon mukaan Suomi on maailmassa kahdeksannella tilalla, eikä meillä ole muihin euroopan maihin nähden mitenkään erityisen paljon aseita - pohjoismaissa on muutaman prosenttiyksikön sisään suunnilleen sama asetiheys. Meillä sijoitusta nostaa se tosiseikka, että Suomessa aseet todellakin ovat kirjoissa ja kansissa, kaasusumuttimia myöten.

Esimerkiksi Ranskassa yksipiippunen haulikko on maataloustyökalu eikä luvanvarainen ase, eivätkä ne näy tilastoissa. Jos em. aseet olisivat mukana tilastossa, Ranska nousisi listalla komeasti Suomen ohi.

Olemattoman asetilastoinnin maita on myös runsaasti - jollei lupajärjestelmää ole, on aseiden määrää vaikea arvioida.

Jos maailman joka maassa laskettaisiin pyssyt ja sumuttimet samalla pieteetillä kuin kotimaassamme, Suomi sijoittuisi maailmantilastoissa kauas kärkisijoilta. Todellinen sijoituksemme asetiheyden suhteen lienee lähempänä kahdettakymmenettä sijaa kuin kolmatta, ja vertailussa euroopan muihin maihin lukumme eivät ole mitenkään erityisiä - muutaman prosentin tarkkuudella olemme hyvinkin samoilla viivoilla.

"Asehullut haluavat pyssyt kaikille!"

Yksi suosituimmista nk. nerokkaista möläyksistä erilaisilla foorumeilla on seuraava: "Asehullujen mielestähän turvallisuus paranisi kun kaikille annettaisiin sitten ase, sitäkö te haluatte? Ja pitäisikö kaikille antaa ydinpommi jollei sillä aseella ole väliä?"

Haastan teidät innokkaat löytämään yhden (1) aseharrastajan suustaan päästämän tai julkiselle foorumille kirjoittaman lausunnon jossa joku meistä vaatii aseita kaikille tai ydinpommia arsenaalin jatkeeksi. Ette löydä.

Tehdäänpä verranto niin ehkä se ymmärrys asiassa löytyy. Viime aikoina (keväällä 2011) uusi liikenneministerimme vaati autoilun promillerajan laskemista nykyisestä 0.5:stä 0.2:een. Kyllä, se on uskomattoman typerää eikä sillä saavuteta juuri mitään (pikainen tilastoihin katsominen osoittaa, että 0.2 - 0.5 promillen humalassa tapahtuu vuosittain keskimäärin alle 1 kuolonkolari), kyseessä on vain typerän liikenneministerin "pitää näyttää siltä että tehdään jotain" -käsienheiluttelu ja kukkahattuilu.

Jos aiheesta käyty keskustelu olisi verrannollista, se menisi suunnilleen näin:

- Liikenneministeri haluaa laskea promillerajaa. Kyllä on typerää ajanhukkaa koko touhu.

- Mitä? Te promillerajan laskemista vastustavat haluatte siis että kaikkien pitäisi saada ajaa kännissä, ja että kaikille annettaisiin auto ja viinaa!

Jostain syystä keskustelu ei kuitenkaan tälle linjalle ajaudu. On se jännä.

Jos oli epäselvää, niin yksikään aseilla harrastava ei tässä maassa todellakaan halua aseita kaikille taaperosta taattaan. Uskokaa tai älkää, meistä on ihan pirun siistiä että pyssyjä jaetaan suhteellisen tiukan seulan jälkeen vain niille joilta voi odottaa jonkinlaista vastuuntuntoa ja elämänhallintaa. Tekee omasta olosta radalla paljon turvallisemman, ynnä saa kokea sitä pientä mielihyvää siitä ettei nyt ihan joka jätkälle tälläistä annetakkaan, njäh njäh. Olkoonkin että meiltä jää aika paljon pois sen "tavallisen kansan" riemuja - me emme paljon ylinopeutta ajele, välttelemme viimeiseen saakka nakkikioskirähinöitä ja mikä pahinta, hirmuisimmassakaan tunnekuohussa emme voi mennä kiljumaan jollekulle että nyt mää kyllä tapan sut!

Se ei nyt vaan kertakaikkiaan käy.

Te joilla ei ole kymppitonnia kiinni kalustossa olette ihan vapaita kävelemään punaisia päin, nahistelemaan portsarin kanssa ravintolaillan päätteeksi ja pakenemaan parkkipaikalta kolhaistuanne tuntemattomien autoja - meillä ei siihen yksinkertaisesti ole varaa. Muutoin joku kaivaa sen lainkohdan esiin missä lukee "toistuva piittaamattomuus lakeja ja säännöksiä kohtaan" ja vie meiltä välineet pois.

Noin kalustonäkökulmasta, ydinpommille on myös aika vähän hyväksyttyjä harrastelajeja ja niillä on hippasen hankala metsästää, joten ei me niitäkään sitten kauheasti osata kaivata. Yhtä vähän kuin hinkuamme omaa tankkia, kertasinkoa tai maasta-ilmaan ohjusjärjestelmää.

No, rehellisesti, omasta puolestani voisin ottaa yhden Pasi-panssariauton (ilman aseistusta) - mutta vain siksi, että voisin parkkeerata sen ostoskeskuksen pihalla jonkun Hummerin viereen ja virnistellä. Lähes miljoonan euron hinta saattaa olla rajoittava tekijä tämän haaveen toteuttamisessa.

"Aseet ovat turhia eikä niillä voi tehdä mitään hyödyllistä!"

Tyypillinen keskustelu aseita innokkaasti vastustavan kanssa ajautuu yleensä seuraavankaltaiseen ajatustenvaihtoon:

- No mutta eihän niillä aseilla voi tehdä mitään järkevää!

- No metsästää. Ilman hirvenmetsästystä saa alkaa varautua hirvikolarien räjähdysmäiseen kasvuun.

- No mutta eikö sen voisi tehdä poliisi/armeija/joku muu taho?

- Ei niillä ole aikaa eikä osaamista, etkä sinä siitä halua maksaa.

- No mutta eikö nyt lyhyet aseet voisi kieltää kun niillä ei voi tehdä mitään järkevää?

- No niillä harrastetaan erilaisia ampumaurheilulajeja, ihan olympiatasolla saakka.

- No mutta eikö ne voisi kieltää koska MINÄ en semmosia harrasta?

Viimeiseen "ehdotukseen" on vaikea vastata yhdellä rivillä. Tottakai ne voi kieltää jos SINÄ nyt et satu harrastamaan ampumista. Joskin jos realisteja ollaan, minullapa on parempi idea: STAKESin mukaan Suomessa kuolee alkoholiin vuosittain 2500 (!) ihmistä. Henkirikostilastojen mukaan vuosina 2002 - 2008 molemmat, sekä uhri että tekijä, olivat humalassa 70 prosentissa tapauksista. Ainakin yksi osallisista oli humalassa 85 prosentissa tapauksista.  Uhreja on keskimäärin 120 vuodessa.

Mites olis jos kiellettäis tuo viina? Sille kun ei oikeasti ole mitään järkevää käyttöä eikä sitä voi oikein harrastukseksikaan luokitella? Säästysi joku 2500 ihmistä vuodessa ja rapian sata henkirikosuhria? Verrattuna siihen että lyhyillä luvallisilla aseilla kuolee se alle viisi?

On uskomattoman tekopyhää tulla ruikuttamaan säästyneiden ihmishenkien arvosta jollet aloita vaatimuslistaasi sieltä päästä missä todella turhaan, tarpeettomasti ja ilman mitään hyötynäkökohtia ihmisiä kuolee (ja vahingoittuu) kuin kärpäsiä.

Kun te innokkaimmat aseiden vastustajat olette ensin tehneet todellisen kansanterveys- ja turvallisuustyön ja saaneet kiellettyä viinan (Ajatelkaa! Tuhansia säästettyjä ihmishenkiä, kymmeniä tuhansia väkivallantekoja vähemmän vuodessa! Uskomatonta miten hieno juttu!), niin palataan SEN JÄLKEEN niihin aseisiin.

Jaa, ettekö aiokkaan ajaa viinan kieltämistä? Ja miksi ette, jos olette kerran järkeviä ihmisiä ja katsotte asiaa realistisin silmin ja muiden ihmisten etu mielessä? Olettekos te nyt sellainen tekopyhä? Haluatte kieltää vain sen mikä ei sattumalta omaa elämää kosketa? Ihan sama miten muille käy kunhan ette mun juttuihin koske? Voi miten suvaitsevaista ja avarakatseista.

 

Maailmanparannusta

Suomalainen ihmishengen riisto tehdään yleensä humalassa ja pikaistuksissaan. Välineenä käytetään sitä mitä käsillä on - yleensä teräasetta. Jos yhtäkkiä luvallisista aseista poistettaisiin kaikki sotilasaseen näköiset vehkeet ja halvat pienoispistoolit, tehtäisiin nämäkin surmat joko puukolla, leipäveitsellä, kirveellä tai haulikolla.

Aseet ovat elävän materiaalin vahingoittamisessa näppäriä laitteita, ja siihen käyttöön ne alunperin on suunniteltukin, oli kyseessä sitten metsästys- tai sotilaskäyttö. Aseiden kantaminen julkisella paikalla on kielletty. Ampumaurheilussa niiden funktio on kuitenkin kaataa peltiä tai rei'ittää pahvia.

Miekat ja jouset ovat elävän materiaalin vahingoittamisessa näppäriä laitteita, ja siihen käyttöön ne alunperin on suunniteltukin, oli kyseessä sitten metsästys- tai sotilaskäyttö.  Miekkojen ja jousien kantaminen julkisella paikalla on kielletty. Miekkailussa ja jousiammunnassa edellisten funktio on kuitenkin joko tietyllä tavalla vastustajan koskettaminen tai maalitauluun osuminen.

Jos ihmisellä on vaikeuksia erottaa käyttötarkoitukset toisistaan, ei ihmiselle pidä antaa mitään muovilusikkaa vaarallisempaa käsiteltäväksi.

Ampumaurheilun harrastamiseen ostettua asetta ei ole tarkoitus käyttää ihmisten vahingoittamiseen. Autoa ei osteta sitä varten että sillä voisi ajaa ihmisten päälle. Keittiöveistä tai puukkoa ei hankita illallisvieraiden puhkomista varten. Silti kaikkia edellämainittuja välineitä käytetään - joitakin enemmän, joitakin vähemmän - ihmishenkien riistoon.

Tällä perusteella kukaan ei kuitenkaan ole kieltämässä autoja, puukkoja tai keittiöveitsiä.

Väline ei ole vaarallinen, ihmiset ovat. Ihmiset ottavat hengen toisiltaan vaikka paljain käsin, jollei apulaitteita ole saatavilla.

Aseiden kanssa tulee olla huolellinen, varovainen ja niitä pitää osata käyttää. Samaa huolellisuutta, varovaisuutta ja osaamista tarvitaan auton ajamisessa, naulauskoneen käytössä, sähkökytkennöissä ja moottorisahalla sahattaessa. Huolimattomuus johtaa sairaalareissuihin, lakitupaan tai pahimmassa tapauksessa ihmishengen menettämiseen.

Ampuma-aseilla tehtyjen väkivallantekojen vähentämiseksi on vähennettävä kaikkea väkivaltaa, välineen kieltäminen ei asiaa edistä. Ase - tai mikään muukaan esine - ei itsekseen tee väkivaltarikosta, suorittajana on aina ihminen. Maailmaa on siis parannettava ihmisten osalta.

Mistä sitten oikeasti olisi iloa, ja millä toimenpiteillä maailmasta tehtäisiin turvallisempi paikka?

Väkivaltainen rikos on yleensä aina viimeinen keino - ihminen kokee ajautuneensa tilanteeseen jossa vain itseen tai muihin kohdistuva väkivalta tuo enää ratkaisun. Itsemurhassa halutaan piinan päättyvän, ja mahdollisesti kostaa koetut vääryydet. Intohimorikoksissa toimitaan yleensä äkillisen tunnekuohun vallassa seurauksista piittaamatta. Pelon tai pitkään jatkuneen riitatilanteen eskaloituessa (vaikkapa jonkinlainen naapurien välinen selkkaus) tartutaan lopulta välineeseen jolla tilanne ratkaistaan.

Varsinaiset mielisairaudet on jätetty yltä pois - Sanna Sillanpää kärsi, ja kärsii yhä, paranoidista skitsofreniasta, eikä varsinaista helposti selitettävää "syytä" Sillanpään tekoon ole - pelot ja ahdistus joita Sillanpää koki, olivat hänen oman päänsä sisällä.

Kun edellä lueteltuihin "loppupeleihin" päästään, on liian myöhäistä yrittää korjata tilannetta, yhteiskunta voi vain reagoida tapahtuneeseen - poliisipartiot ajelevat, lehdet kirjoittelevat kauhistellen ja heristelevät moraalisia etusormiaan sopivien syntipukkien suuntaan, poliitikot päästelevät tavanomaisia "tarttis tehdä jotain" -lausuntojaan, oikeus rankaisee syyllisiä, omaiset itkevät ja joku siivoaa jäljet.

Maailmasta pitäisi aina olla tekemässä parempaa paikkaa. Se harvemmin kuitenkaan onnistuu kielloin ja rajoituksin. Tämän meille ovat osoittaneet vaikkapa erilaiset alkoholin kieltolait, huumelainsäädäntö eri maissa ja vaikkapa lyhyeiden aseiden kieltäminen Britanniassa.

Filosofinen harjoitustyö: miksi ihmisiä ei saa tappaa? Syy ei ole siinä, ettäkö se olisi jotenkin universaalissa mittakaavassa väärin tai epäeettistä. Luonnossa eläimet tappavat toisiaan, eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä, harva käy saalistavalle eläimelle heristelemässä moraalista etusormeaan. Vastaus yhteiskunnan näkökulmasta on se, että yhteiskunta kärsisi jos vaikkapa kaksintaistelut sallittaisiin - jonkin roolin yhteiskunnassa täyttävän ihmisen menetys olisi yhteiskunnan toiminnan kannalta haitallista. Yksilön kannalta vastaus on täysin itsekäs: jos tappaminen olisi sallittua, olisi omakin henki vaarassa. Tämän ovat tajunneet joskus kauan sitten muutkin: Tee toisille niin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Vaikka allekirjoittanut tallustaakin läpi elämän jossain ateistin ja agnostikon välimaastossa, on siinä maailman eniten levinneessä kirjassa välillä saatu aikaiseksi kristallinkirkkaitakin viisauksia. Vastavuoroisuuden periaate ei ole kaikille yksilöille välttämättä selvä. Näitä ihmisiä varten se em. iso kirja antaa kymmenessä käskyssä suhteellisen suorasukaisen ohjeen, ja samasta syystä lakiin on kirjattu rangaistuksia toisten ihmisten vahingoittamisesta.

Väkivalta vähenee koulutuksen tason noustessa ja perusturvallisuuden lisääntymisen myötä. Jos ihmisiä ei ahdista ja rassaa, aika harva kokee mitään tarvetta edes äksyillä kenellekään, saati sitten vahingoittaa toisia.

Mielisairaudet ovat ainoa "ennustamaton" tekijä väkivallan taustalla. Niidenkin haittavaikutuksia voidaan vähentää resursseja oikein suuntaamalla.

Seuraavat ehdotukset eivät ole kovinkaan omaperäisiä tahikka tuoreita, mutta kirjataan ne nyt ylös. Nämä ovat siis täysin henkilökohtaisia näkemyksiä:

• Yritetään seurata tarkemmin ihmisten terveydentilaa ja elämäntilannetta. Ampuma-aseharrastusta varten noin henkilökohtaisella tasolla minua ei rassaa lainkaan käydä vaikkapa kerran muutamassa vuodessa psykiatrin arvioitavana.
• Sovitaan että lupia myöntävät saavat oikeuden tarkistaa relevantteja terveystietoja tai oma-aloitteisesti pyytää lääkäreiltä lausuntoja luvanhaltijan tilasta. Yksityisyytensä suojasta on helppo antaa periksi, jos sitä kauniisti minulta pyydetään, ja jos vaihtoehtona on harrastuksen lopettaminen. Rasti ruutuun vaan lupahakemuksessa kohtaan "Annan lupaviranomaiselle suostumukseni hankkia ja käsitellä sellaisia terveydentilaani ja mielenterveyteeni liittyviä seikkoja, joilla voi olla merkitystä ampuma-aseen hallussapitolupaa myönnettäessä".
• Lisää resursseja mielenterveyshuoltoon. Sitä on ajettu aika reippaasti alas viime vuosina, ja seuraukset eivät näy pelkästään ampuma-aseilla tehtyjen väkivaltarikosten määrässä, kyllä se avohoitoon tuupattu skitsofreniapotilas käyttää yhtä hyvin kirvestä metrossa tai puukkoa kotonaan.
• Ampumaseuraan kuulumista on vaikea vaatia ilman suuria lakimuutoksia, mutta siitä voisi tehdä hyvinkin suotavaa lupa-asioita arvioitaessa. Tämä toki loukkaa ihmisiä joilla ei ole tarvetta tai hinkua kuulua mihinkään seuraan (lopetuspistoolia tarvitseva loukkumetsästäjä jossain pohjan perukoilla tuskin hyötyy seuratoiminnasta mitään), mutta edut ampumaurheilijoiden kannalta ovat selkeät - harva yksin mitään oppii, ja samalla saadaan järjestystä kentälle, ampujat voisivat oppia katsomaan omien etujensa perään ikäänkuin ryhmänä.
• Valistetaan kansaa ampuma-aseiden suhteen. Hoplofobia valtaa alaa, tiedon puuttuessa ihmismieli yleensä generoi kaikenlaisia olettamia ja kuvitelmia aseista ja niillä harrastavista. Tämä näkyy erittäin selvästi politikkojen lausunnoissa. Yksittäiset ihmiset ovat tätä jo yrittäneet, kutsuja on lähetetty niille politikoille joiden lausunnot tuntuvat olevan eniten metsässä, mutta järjestöjen tekemänä tällä voisi olla  huomattavasti enemmän uskottavuutta ja voimaa. "Kaatopaikalla peltipurkkien räiskiminen" mielikuvana häipyy aika äkkiä vaikkapa IPSC-harjoituksia tai kisaa seuratessa. Lajin turvallisuussääntöjen tiukkuus ja kattavuus tulevat yleensä lajia harrastamattomalle yllätyksenä. Avoimuus ja kulttuurien kohtaaminen arkipäivässä, vai miten se nyt oli.

Kolikon toinen puoli

Mistä media uutisoi, ja mistä media on hiljaa?

Kun maailmalla joku repsahtaa riehumaan, ja varsinkin kun riehuminen saa edetä rauhassa, me pääsemme sitten lukemaan viikon verran suru-uutisointia ja repäiseviä otsikoita. Vaikken itse kuulukaan vapaan aseenkantamisen puolustajiin, on silti syytä tarkastella miten uhkaavissa tilanteissa käy, kun suunniteltujen uhrien joukosta löytyykin kättä pidempää. Alla muutama esimerkki, joista iltapäivälehdet EIVÄT repineet otsikoita:

Pearl High School, 1997

16-vuotias Luke Woodham pahoinpiteli äitinsä kuoliaaksi kotonaan, ja lähti sitten äidin autolla kouluun. Woodhamilla oli mukanaan kivääri, jota hän ei edes pyrkinyt piilottelemaan. Kouluun saavuttuaan Woodham surmasi kaksi tyttöä, joista toinen oli hänen entinen tyttöystävänsä, ja haavoitti seitsemää muuta. Woodhamin tarkoituksena oli jatkaa surmatöitä läheisessä Pearl Junior High Schoolissa, mutta pyrkiessään takaisin autoon hänet pysäytti koulun rehtori, joka oli noutanut autostaan .45-kaliiperisen pistoolin. Woodham antautui uhan edessä, ja lisäuhreilta säästyttiin.

Parker Middle School, 1998

14-vuotias Andrew Jerome Wurst saapui koulun tanssiaisiin mukaanaan isänsä .25-kaliiperinen taskuase. Kun John Gilette, yksi koulun opettajista pyysi häntä siirtymään sisätiloihin terassilta tanssiaisten päätöksen lähestyessä, Wurst veti aseensa esiin ja surmasi Gileten. Wurst siirtyi sisätiloihin ja haavoitti toista opettajaa sekä kahta oppilasta. Tanssiaispaikan omistaja, James Strand, haki haulikkonsa ja sai sillä uhaten Wurstin antautumaan. Strand piti Wurstin aloillaan kunnes poliisit saapuivat.

Appalachian School of Law, 2002

43-vuotias entinen lakikoulun oppilas Peter Odighizuwa saapui koulun kampusalueelle .380ACP-kaliiperin pistoolilla varustautuneena ja ampui toimistorakennuksessa dekaani Anthony Sutinin ja professori Thomas Blackwellin. Tullessaan ulos toimistorakennuksesta hänet pysätti kaksi lakikoulun oppilasta, jotka olivat noutaneet aseensa autoistaan kuultuaan laukauksien ääniä.  Uhan edessä Odighizuwa antautui, ja oppilaat pitivät hänet paikoillaan kunnes poliisi saapui.

Trolley Square Mall, 2007

Sulejman Talović saapui ostoskeskukseen mukanaan haulikko, pistooli ja repullinen patruunoita, ja aloitti umpimähkäisen ampumisen. Talović surmasi viisi ihmistä ja haavoitti neljää. Vapaalla olleet poliisit Kenneth Hammond ja Andrew Oblad aloittivat laukaustenvaihdon Talovićin kanssa, ja saivat hänet perääntymään yhteen ostoskeskuksen kaupoista. Hammond ja Oblad pitivät Talovićin aloillaan kunnes poliisin erikoisyksikkö saapui paikalle. Seuranneessa laukaustenvaihdossa Talović menetti henkensä. Hammondista tuli sankari, paikallisen poliisin lausunnossa häntä kiitettiin lukemattomien ihmishenkien pelastamisesta.

Mercaz HaRav, 2008

Mercaz HaRavin kouluun Jerusalemissa saapui Alaa Abu Dhein, 26, mukanaan AK-rynnäkkökivääri ja toistakymmentä lipasta. Dhein surmasi kahdeksan koulun oppilasta ja haavoitti yhtätoista. Koulun osa-aikainen oppilas Yitzhak Dadon ryhtyi vastarintaan käyttäen omaa asettaan, ja lopulta hän sekä Israelin puolustusvoimien kapteeni David Shapira onnistuivat ampumaan Dheinin. 

Eurooppalaisena Euroopassa

Ylläolevaan liittyen: muistettakoon että Suomessa itsepuolustusperuste aseen hallussapidolle (ja kantamiselle) oli olemassa lakiin kirjattuna vuoteen 1998 saakka. Itsepuolustusperusteella luvan saaminen aseen kantamiseen on mahdollista mm. Virossa, Liettuassa, Saksassa, Tsekeissä, Espanjassa (joskin hyvin rajoitetusti), Kreikassa, Irlannissa ja Sveitsissä.

Esimerkki: Tsekin aselainsäädäntö

Kuten aiemminkin on mainittu, ihmiset saavat hengen pois toisiltaan vaikka paljain käsin. Apuvälineet helpottavat prosessia, mutta lähtökohta on että ihminen surmaa, ei väline. Tästä yksinkertaisesta totuudesta kun lähdetään, tuntuu kovin oudolta keskittyä välineiden tekniikkaan ja ominaisuuksiin.

Suomessa ampuma-aseen yksityinen ihminen saa käytännössä metsästys- tai urheilutarkoituksiin (unohdetaan nyt se asekeräilijöiden harvalukuinen joukko). Aselain aikaisemmissa inkarnaatioissa yksilöä ja yksilön osaamista tai mielentilaa ei arvioitu muutoin kuin rikosrekisterin ja lupaa myöntävän viranomaisen lyhyen kontaktin avulla. Lupaa myönnettäessä tartuttiin paljon tehokkaammin teknisiin yksityiskohtiin - viranomainen arvioi luvassa haetun aseen soveltuvuutta käyttötarkoitukseen ja niin edelleen.

Lainsäätäjän aseiden luokitus on myös vahvasti etusijalla - aluperinhän aselaki ei ota mitenkään kantaa esim. "muu ase" -luokitukseen, sanaakaan ei sanota pitäisikö esim. pistoolikarabiineille myöntää lupia jotenkin tiukemmin perustein, mutta käytännössä muu ase -luokasta on tullut uhka yleiselle turvallisuudelle (miten, ei ole selvinnyt koskaan) ja lupia niitä varten myönnetään hyvin pitkin hampain, jos lainkaan.

Uusien säännösten myötä lupaa anovalle työnnetään eteen automatisoituja testejä ja kaadetaan vastuuta lääkäreiden niskaan. Vieläkään ketään ei tunnu kiinnostavan se, millainen ihminen lupaa hakee, käyttäytyykö ihminen asiallisesti tuliaseiden kanssa ja osaako ihminen toimia aseidensa kanssa turvallisesti.

Noin allekirjoittaneen omasta näkökulmasta Tsekin aselainsäädäntö - ja varsinkin em. valtion asekulttuuri - ansaitsee osakseen arvostusta. Katsotaanpa kuinka touhu käy Tsekinmaalla:

• Sarjatuliaseet ja erityisen vaaralliset aseet (ne singot ja muu armeijakrääsä) on luonnollisesti kielletty.
• Itselataavan kertatulen pistoolit ja kiväärit vaativat luvittamisen per ase
• Pienikaliberiset aseet ja kertatuliaseet vaativat vain rekisteröinnin
• Ilma-aseet ja sen sellainen ovat lupavapaita täysi-ikäiselle

 Yleinen lisensointiprosessi käydään läpi aseen käyttötarkoituksen perusteella, ei aseen ominaisuuksista lähtien. Lisenssiä voi hakea seuraavilla perusteilla:

• Keräilytarkoitus
• Urheiluammunta
• Metsästys
• Työkäyttö
• Itsepuolustus

Riippuen siitä mihin tarkoitukseen lisenssiä haetaan, prosessin vaatimukset vaihtelevat suurestikin. Metsästys- ja ja urheiluammuntakäytössä hakijan on oltava 18 vuotta täyttänyt, muissa tapauksissa vaaditaan 21 vuoden ikä.

Aselupa ja käyttötarkoituslisenssi on erotettu toisistaan. Käytännössä ensin haet lisenssin käyttötarkoituksen perusteella - sen jälkeen haet joko lupaa aseelle joka on luvitettava (itselataavat) tai lisenssin saatuasi hankit aseen ja rekisteröit sen (kertatuli ja pienikaliberiset aseet).

Lisenssiprosessissa on suullinen ja kirjallinen osuus. Käytännössä itsepuolustuslisenssiä haettaessa vaaditaan 100% onnistuminen kokeissa, ja testit ovat selvästi vaikeampia kuin urheiluammunta- ja metsästyslisenssiä haettaessa. Testeihin kuuluu myös näyttökoe - viranomaiselle on näytettävä että hakija osaa käsitellä aseita turvallisesti, ja että hakija osaa mm. purkaa ja koota aseensa.

Näyttökokeessa on myös ampumaosuus - hakijan on metsästyslisenssiä hakiessaan osuttava A4-kokoiseen maaliin 25 metrin päästä (neljä viidestä laukauksesta on löydyttävä taulusta). Itsepuolustuslisenssisä ammutaan tauluun 10 metrin päästä pistoolilla, ja jälleen neljän viidestä on osuttava tauluun (työkäyttölisenssissä matka on 15 metriä). Itsepuolustuslisenssissä on myös ammuttava haulikolla 25 metrin matkalta.

Ei ihme että Tsekki on melko kovilla sijoilla toiminnallisten ampumalajien maailmanranking-listoilla.

Vaan huomasitteko jutun juonen? Lisenssiä hakevan kanssa viranomainen touhustaa paljon. Ja pääsee tarkkailemaan miten hakija käyttäytyy aseiden kanssa. Viranomaiselle syntyy melko vahva käsitys siitä millaiselle ihmiselle lisenssiä ollaan myöntämässä, eikä vain tuijoteta paperikasaa näkemättä ihmistä lappusten takana.

Tämän naamatusten tapahtuvan prosessin lisäksi hakijalta vaaditaan luonnollisesti lääkärinlausunnot ja sen sellaiset, ja tutkitaan sekä rikos- että käytöstausta - huumeista ja alkoholin väärinkäytöstä edes pienemissä määrin saa nopeasti hylätyn lisenssipäätöksen.

Itsepuolustustarkoituksessa haetun lisenssin avulla sallitaan aseen kantaminen piilotettuna (concealed carry). Ja tässä kohden astuu kuvaan Tsekin asekulttuuri - hyvällä tavalla. Ensinnäkin, aseen kantaminen ja alkoholin käyttö samaan aikaan on kielletty. Humalassa jos jäät kiinni aseenkannosta, luvat lähtevät nopeammin kuin kissaa ehdit sanoa ja häkki heilahtaa. Aseen kantaminen yleisötapahtumissa, oikeuslaitoksen alueella, kouluissa ja muissa vastaavissa on kielletty, ja tavallinen kansa - joka suhtautuu kantamiseen yleensä suopeasti - pitää kantamista ravintoloissa tai yleisötapahtumissa erittäin paheksuttavana. Käytännössä sosiaalinen paine pitää ihmiset kurissa, kaverit kaikkoavat nopeasti jos yrität viedä mutkaa mukana kapakkiin.

Kyselyjen mukaan melko pieni osa itsepuolustuslisenssin haltijoista kantaa asettaan aktiivisesti - arkipäivän toiminnoissa ihmiset kokevat olonsa niin turvalliseksi, ettei kantamista nähdä tarpeellisena. Eikä ihme - asukaslukuun verrattuna Tsekeissä luvallisilla aseilla tapahtuu suunnilleen saman verran väkivallantekoja kuin Suomessakin (lue: äärimmäisen vähän).  Ja kaikki tämä maassa, jossa ihmisillä todellakin ON mahdollisuus puolustautua asein ja kantaa niitä mukanaan.

Tsekkiläinen asekäytäntö keskittyy luvanhakijaan, ihmiseen, eikä lillukanvarsiin siitä minkä näköinen, mittainen tai värinen pyssy on hankinnan kohteena. Vastaavan käytännön soisi olevan voimassa myös omassa maassamme.

Himskattiin käsiväskyssä

Alkuperäinen teksti tällä sivulla on tätä kirjoitettaessa elänyt jo parin vuoden verran, ja kävijöitä on riittänyt - alunperin kirjoitin tämän ärsyyntymisen puuskassa 2009 keväällä, enkä linkittänyt sitä edes omilla sivuillani - copypastesin suoran linkin IRC-kanavalla kavereilleni josta se sitten yllätyksekseni levisi vähä joka paikkaan.

Lähes koko kuluneen vuoden allekirjoittanutta on vaivannut nk. perspektiivin puuttuminen - lähinnä kirjoituksessa on pyritty taklaamaan median ja politikkojen melkolailla asiantuntemattomia ja vääristeleviä lausuntoja, ja kaikenlainen syvempi pohdinta on jäänyt taka-alalle.

 Ajatuspurkkaa tähän väliin. Miettikää tarkkaan.

- Median, politikkojen ja kukkahattujen mukaan aseet ovat selkeitä syypäitä, ja niitä vähentämällä loppuu kaikenmaailman nakkikioskikisailu ja kouluampuminen.

- Väkivalta raaistaa, ja sen näkeminen tekee ihmisestä - ja varsinkin nuoresta ihmisestä - automaattisesti raivohullun koiran joka sitten niitä helposti saatavia aseita käyttämällä kulkee turuilla ja toreilla ammuskelemassa muita ihmisiä.

Tämähän oli ihan ilmiselvää, eiks vaan?

Palataanpa Suomeen toisen maailmansodan jälkeen. Rintamalta palasi maahan satoja tuhansia nuoria miehiä, mukanaan kahmalokaupalla sarjatuliaseita ja sotilaskiväärejä, joita sitten asekätkennän yhteydessä piiloteltiin maakuoppiin ja rintamamiestalojen välipohjiin. Joka tuvassa roikkui seinällä jonkinlainen torrakko, ja pöytälaatikot pullistelivat lahti- ja nagant-pistooleja. Aselainsäädäntö oli olematon, eikä yksikään pyssy ollut kirjoissa tai kansissa.

Samat nuoret miehet oli pakotettu monta vuotta seuraamaan kauhistuttavinta väkivaltanäytelmää, jota ihmiskunnalla on tarjota, aivan paraatipaikoilta.

No. Montako koulusurmaa tai päätöntä massa-ammuskelua Suomessa tehtiin vaikkapa 40- ja 50-luvuilla? Ja jos ei tehty, niin miksi ei, kun kaikki ne elementit joihin nyt vedotaan, olivat olemassa?

Ajatelkaapa sitä.